Alhaalta on suunta vain ylöspäin...
Elämäni surkein viikko aikoihin... En ole vuosikausiin tuntenut itseäni näin voimattomaksi. Tavarat ei pysy käsissä, ajatukset harhailee, väsyttää eikä silti saa nukuttua... Kaikki, mihin kosken, tuntuu hajoavan. Kai se on niin, että elämä tarvitsee välillä alamäkiä? Toivottavasti tämä alamäki ei enää kovin paljon pitempään jatku... Miljaan ei onneksi ole näyttänyt vaikuttavan mun huonotuulisuus ja stressaantuneisuus. Tuo neiti jaksaa viihdyttää ja onkin aina yhtä haltioissaan, kun saa mut nauramaan :)
Ensi viikolla meidän pitäisi jälleen mennä Seinäjoelle Eskooseen... Se varmasti on päällimmäisin syy tähän stressiin. Inhoan matkustelua, varsinkin silloin, kun on tietty aikataulu, jonka mukaan pitäisi mennä. Äitini sentään pelasti mut pakokauhulta kertomalla, että saamme auton lainaksi sinä päivänä, joten ei tarvitse junista yms huolehtia.
Ensi viikolla meidän pitäisi jälleen mennä Seinäjoelle Eskooseen... Se varmasti on päällimmäisin syy tähän stressiin. Inhoan matkustelua, varsinkin silloin, kun on tietty aikataulu, jonka mukaan pitäisi mennä. Äitini sentään pelasti mut pakokauhulta kertomalla, että saamme auton lainaksi sinä päivänä, joten ei tarvitse junista yms huolehtia.
Tämän postauksen jälkeen luultavasti ei paljoa kuvia tule, koska onnistuin kaatamaan kahvit kännykkäni päälle ja voin sanoa, että ainakaan se ei siitä virkistynyt... Onhan mulla tuo oikeakin kamera, mutta se kuluttaa patterit loppuun jo muutaman kuvan jälkeen, että ei paljon huvita sitäkään käyttää :(
Milja osaa jo ottaa muutamia askeleita. Viimeksi pääsi kuusi askelta eteenpäin ennen kaatumista :D kertaakaan ei vielä ole itkua sentään tullut... Olenkin aina miettinyt, onko tuolla neidillä normaalia suurempi kipukynnys... Tai sitten Milja on vain niin haltioissaan, kun taputtaa ja huutaa "jeeeeee hyvä Milja, hienosti!", että unohtaa kivun :D Milja on myös alkanut matkimaan erittäin paljon... Teen "inkkariääniä", Milja tekee perässä. Näytän kieltä, Miljakin näyttää... Ja hyvä esimerkki on ylläoleva kuva. Milja katsoi, mitä teen, otin ilmeen ja hän teki perässä :D
Milja osaa myös sanoa äiti-sanan lisäksi vaippa (Miljan sanomana pa, välillä sanoo paippa pienellä kimeällä äänellä). Muita sanoja ei ainakaan vielä ole tullut, mutta eiköhän pikkuhiljaa :)
Tukiviittomaopettajaa ei ilmeisesti vieläkään ole löytynyt, kun ei ole mitään kuulunutkaan. Toisaalta ihan hyväkin tällä hetkellä, luultavasti mun keskittyminen ei riittäisi opettelemaan yhtään mitään.
Miljan huone :)
Jospa nyt yrittäisin saada unta... Ehkä jo huomenna olisi parempi päivä? :)
The Crash - Still Alive
Voi ei toi mun kuva :DD uimarengas päässä.. en ees muistanu et oot musta tommosen ottanu :D
VastaaPoistasuihkuta se sun puhelin ja anna aukinaisena kuivua muutama päivä, silloin saattaa lähtee toimimaan. :)
VastaaPoistaSe siinä onkin, ku ei saa avattua, paitsi jollain mitättömän pienellä ruuvimeisselillä enkä omista :( oon kyselly jo, paljonko huolto maksais, joten ehkä toivoa vielä on :)
Poistahttp://papunet.net/tietoa/materiaalit/kuvatyokalu.html tuolta avaa työkalu,sieltä tulee tukiviittomia..tsemppiä!
VastaaPoistaJep, kiitos :)
Poistaoot siis yksinhuoltaja? kuka toi mies sitte on? voisitko kertoo lyhyesti, ku en oo lukenu tätä sun blogia :) ihana toi tytteröinen <3
VastaaPoistaKyllä, olen yksinhuoltaja virallisesti. Tuo mies on mun poikaystävä, ei siis Miljan biologinen isä, mutta kuitenkin Miljalle se isähahmo :)
Poistakauan ootte seurustellu? oliko hän kuvioissa jo raskaus aikana? :)
Poista15.01.2012 saakka olemme seurustelleet :) Valitettavasti siis ei ollut raskausaikana vielä mukana... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D
PoistaOon seuraillut sun blogia ihan alusta saakka, ja taidan olla niitä harvoja jotka käy vielä tämä päivänäkin tarkistamassa oletko kirjoittanut :) Ihanaa että oot saanut palaset kohdalleen! Mukavaa syksyn alkua teidän pienelle perheelle <3
VastaaPoistaIhanaa kuulla ja pahoittelen suuresti, että minusta on tullut laiska kirjoittaja... Tarkoitukseni oli yrittää kirjoittaa useammin, mutta nyt on hieman vaikeaa, kun erosimme poikaystäväni kanssa... Yritän kuitenkin mahdollisimman pian taas postata :)
PoistaMukavaa syksyn alkua sinnekin! ^^
Erot on inhottavia, ja kipeitä asioita. Mutta sinä oot sitkiä sissi ja aivan varmasti saatte ehkä jopa asiat korjattua ja yhteinen matka jatkuu. Teet vaan ratkaisuja jotka sulle on parhaaksi, tsemppiä <3 Muista välillä ilmoitella kuitenkin olemassa olostas, vaikka ei tunnetakkaan niin on tässä nytkin vähä huoli ja hätä että mitenkäs siellä menee! :)
PoistaTsemppiä tytöt ja mukavaa alkavaa syksyä.
VastaaPoistaRaapustele välillä jotain,Miljalla näyttää olevan kuitenkin hymy herkässä.Miten teidän eekoo(?) reissu meni?
Onko pieni ollut terveenä?
T.hiljainen lukija
Kiitos, sitä samaa :)
PoistaEskoo reissu meni oikein mukavasti, vaikka meidän ei olisikaan kuulemma tarvinnut sielä käydä... Kehuivat taas Miljaa hirrrmuisesti :) Pientä flunssanpoikasta tuntuu Miljalla nyt olevan, mutta toivottavasti ei pahene...
Raapustelen mahdollisimman pian!
mä oon kans lukenu tätä blogia alusta lähtien (vaikka anonyyminä olenkin)! yhessä vaiheessa koneeni meni rikki jonka takia en päässyt koneelle ja jostakin syystä en enään löytänyt blogiasi kun koneen sain takaisin. nyt onnellisena juuri äskein löysin blogisi ja oon lukenu KAIKKI mitä oot laittanu tänne mitä en oo nähny. JEJ oon niin happy :) itsellenikin syntyi down lapsukainen tässä muutama kuukausi sitten ja tulit jotenkin mieleeni:) aluksi mielessäni kävi monia asioita kun lapseni syntyi mutta tajusin että se on ihan sama onko down vai ei, se on kuitenkin mun lapsi ei kenenkään muun ja yhtä rakastettu vaikkei olisikaan down'ia! mukavia tytön tylleröisiä nämä downlapset, niin viattomia aikuisenakin
VastaaPoistaTerveisin innokas lukijasi 19v mamma:)
Kiva kuulla, että löysit takaisin! :P
PoistaErittäin suuret onnittelut uudesta tulokkaasta, teillä tulee varmasti olemaan pirteä syksy pienen downiaisen parissa :>
On niin kiva lukea näitä kirjoituksiasi ku selvästi näkyy että välität miljasta aidosti etkä vaan teeskentele. moni ikäises ois varmast ns. "hylänny" lapsen jos olis omalle kohalleen osunut down lapsi. oot paras äiti miljalle onneks tyttäres syntyi noin rakastavaiseen perheeseen :) itselleni olisi syntynyt todella suurella todennäiköisyydellä down lapsi pari vuotta sitten mut päädyin valitettavasti aborttiin... Ehkä olisin tehnyt samoin vaikka olisikin ollut ns. "normaali" lapsi.. toisaalta harmittelen kyllä etten pitänyt lastani koska en voi tietää tuleeko mulle toista mahdollisuutta tulla äidiksi jota haaveilen parast aikaa..
VastaaPoistaT. Veera -92