Shokin jälkeen...

Viikko sen jälkeen, kun sain tietää olevani raskaana, pidin itseäni mahdottoman typeränä...
Olisihan sellainen söpö pieni taapero kiva... Kyllä mä lapsen kanssa varmasti pärjäisin, onhan muutkin pärjänneet.
Raskasta siitä varmasti tulisi, ettei sen puoleen, mutta minulla on vahva usko, että ihminen selviää tilanteesta kuin tilanteesta, jos sellaiseen joutuu.
Niinpä laitoin tulevaisuuden suunnitelmat täysin uusiksi. Ensi kesänä ei lähdetä festareille vaan sen sijaan mökille oman pienen prinssin/prinsessan kanssa nauttimaan luonnosta, mikäs sen parempaa.
Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä enemmän kasvoin henkisesti ja sitä paremmin aloin vaistomaisesti ymmärtää, miten lapsen kanssa pitää toimia.
Aloin kokea myös sellaisia tunteita, joiden olemassaolosta en edes tiennyt... Esimerkiksi joulu sai täysin uuden merkityksen. Teinivuosinani olen inhonnut joulua sekä muita juhlapyhiä, inhonnut talvea ja sitä pimeyttä. Mutta raskauden myötä maailmankuvani niinsanotusti laajeni. Vietin mukavan joulun perheeni kanssa ajatellen, että ensivuonna saan jo viettää sen oman tyttäreni kanssa.
Ja voi tätä rakkauden määrää...
Jos joskus olen luullut tuntevani, millaista on rakastaa, se ei vedä millään tasolla vertoja tälle tunteelle.
Päivä päivältä enemmän olen rakastunut tähän pieneen ihmiseen, joka sisälläni kasvaa.

Kommentit

  1. Mira16. tammikuuta 2011 klo 18.39

    Huii viimeistä viedään!
    Kohta on 9kk odotus takana :o
    Mahtavia tekstejä oot kirjottanu,
    sait oikeastaa mutki ymmärtämään
    jotain enemmän raskaudesta ja äitiydestä. Vaikka mun kohdal toi
    ei tuu viel pitkään aikaan toteutumaa na-aa :'D
    Tekee mieli sanoa että onneaa ♥
    Ja päivitteles useemmi XD

    VastaaPoista
  2. Tepachu16. tammikuuta 2011 klo 18.45

    Näin on :)
    Raskaus ja äitiys on sanoinkuvaamattoman iso asia, vaikka nuo mun tekstit sut sai ymmärtämään, millasta se on, niin odota vaan, kun sulla itellä on tuollainen pieni maha-asukki, sit sä ymmärrät varmasti täysin :) mä pakahdun pelkästään jo sen takia, ku en pysty millään tavoin kenellekään kuvailemaan, kuinka onnellinen mä oon xD
    Kiitos paljon <3 :)
    yritän päivitellä, en oikeen osaa käyttää tätä ja olin jo unohtanu tän olemassaolon :D toivottavasti tää kommentointi nyt toimii oikein sit... O_O

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

V-lopun kunniaksi...

Kuva
Miljan touhailuja :) Jos video ei näy, tässä linkki:  http://irc-galleria.net/user/Tepachu/picture/126465436 Jos video ei näy, tässä linkki:  http://irc-galleria.net/user/Tepachu/video/126465128 Tällainen lyhyt "videopostaus" taas vaihteeksi :D Kertokaa ihmeessä, jos videot eivät näy, oli taas kovin ongelmallista saada edes lisättyä niitä... P.s. Miljasta on tullu kranttupylly! Ei enää kelpaa maito ollenkaan, velli ainoastaan, ja lihasoseiden alas saaminen on kovan työn alla, puuroa neiti söis vaikka joka aterialla. Mutta silti on niin reipas tyttö <3 Hyvää viikonloppua kaikille! :)
Lue lisää

Alhaalta on suunta vain ylöspäin...

Kuva
Elämäni surkein viikko aikoihin... En ole vuosikausiin tuntenut itseäni näin voimattomaksi. Tavarat ei pysy käsissä, ajatukset harhailee, väsyttää eikä silti saa nukuttua... Kaikki, mihin kosken, tuntuu hajoavan. Kai se on niin, että elämä tarvitsee välillä alamäkiä? Toivottavasti tämä alamäki ei enää kovin paljon pitempään jatku... Miljaan ei onneksi ole näyttänyt vaikuttavan mun huonotuulisuus ja stressaantuneisuus. Tuo neiti jaksaa viihdyttää ja onkin aina yhtä haltioissaan, kun saa mut nauramaan :) Ensi viikolla meidän pitäisi jälleen mennä Seinäjoelle Eskooseen... Se varmasti on päällimmäisin syy tähän stressiin. Inhoan matkustelua, varsinkin silloin, kun on tietty aikataulu, jonka mukaan pitäisi mennä. Äitini sentään pelasti mut pakokauhulta kertomalla, että saamme auton lainaksi sinä päivänä, joten ei tarvitse junista yms huolehtia. Tämän postauksen jälkeen luultavasti ei paljoa kuvia tule, koska onnistuin kaatamaan kahvit kännykkäni päälle ja voin sanoa, että aina...
Lue lisää

Päivä 18 - Mieleisin syntymäpäiväni

Kuva
Mieleisin syntymäpäiväni... Erittäin vaikea muistaa. Ainoa syntymäpäivä, jonka muistan edes pieninä välähdyksinä, taisi olla täyttäessäni seitsemän tai kahdeksan vuotta. Silloin oli kakkua, lahjoja ja kavereita mm. silloinen "bestikseni" Anne   (joka myöskin odottaa pikkuista ;) , joka onkin ainoa henkilö, jonka muistan olleen paikalla. Herkuttelimme, katselimme jotakin piirrettyä ja leikimme piilosta, erittäin hauskaa oli siihen aikaan, siihen se muisto jääkin. - - - Intoilin liian aikaisin Miljan terveydestä... Hän sittenkin sai sen flunssan, näillä näkymin tosin lievempänä, mitä minulla oli. Viimeyönä Miljan iho tuntui lähes polttavan kuumalta omaani vasten, aukile oli mielestäni epänormaalin näköinen, koska en ole sitä ennen nähnyt koholla. Soitin kuitenkin neuvolaan tänään ja sanoivat, ettei vakavaa, jos se ei ole ns. kova tai pingottunut(?), Miljalla oli pehmeä. Tosin jos tänä yönä käy samalla tavalla, lähden viemään Miljaa terkkarille näytille. Miljan yskä on myös ai...
Lue lisää