Puolivuotta...
Niin se aika menee... Ehkä jopa liian nopeasti. On niin paljon asioita, joita en malta odottaa, mutta kuitenkaan ei saisi näin nopeasti mennä.
Sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä... Tässä tapauksessa se tuntuu järkyttävän lyhyeltä. Onneksi olen oppinut elämään päivä kerrallaan enkä kulje pää pilvissä (ainakaan kovin usein :P ), on huomattavasti helpompi saada jokaisesta päivästä irti jotakin. Silti on niin kamalan haikea olo...
Ehkä kaikki johtuu vain syksystä. Viimesyksynä vältyin totaalisesti kaamosmasennukselta ja tietenkin nyt se iski, tosin lievempänä kuin monina muina vuosina. Päivällä jaksan hymyillä ja olla onnellinen, en edes muista mitään negatiivista. Sitten mun pieni aurinko menee nukkumaan ja hetken päästä tuntuu, että romahdan... Säälittävää, eikö totta? Aamulla onneksi kaikki on taas hyvin. Mitä tekisinkään ilman Miljaa...
Miljaan ei syksy ole sentään vaikuttanut. Hän aina jaksaa hymyillä, höpöttää ja piristää muiden päivää.
Tänään Milja on tosin nukkunut suurimman osan päivästä, kipeä kun on, taas :(
Kävimme fysiatrilla jumppaamassakin, mutta ei hän kauaa jaksanut, alkoi vain itkemään ja nukahti.
Oli ihanaa pitkästä aikaa pitää nukkuvaa ja tuhisevaa lasta, ihan nousi pala kurkkuun kun havahduin, kuinka paljon voinkaan rakastaa pientä ihmistä. Rakastan Miljaa järjettömän paljon, mutta en aina tiedosta sitä ja silloin tulee pieniä tunteenpurkauksia, kun alan asiaa miettimään. Joskus ihan hävettää, kun olen nykyään tällainen herkkis :D Ehkä se kuuluu äitiyteen?
Neuvolassa 1.9.:
Tällaista tällä kertaa... Ja viikon päästä Seinäjoelle Eskooseen tutustumaan :)
Ehkä ensi kerralla olisi hieman positiivisemman oloinen postaus, toivottavasti.
Nyt menen rupattelemaan mun päivänsäteen kanssa <3 -->
Ps. Muun muassa tällaista on olla aurinkoisen äiti: http://47palasta.blogspot.com/p/varoitus-downin-oireyhtymassa-tarttuvia.html <3
Sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä... Tässä tapauksessa se tuntuu järkyttävän lyhyeltä. Onneksi olen oppinut elämään päivä kerrallaan enkä kulje pää pilvissä (ainakaan kovin usein :P ), on huomattavasti helpompi saada jokaisesta päivästä irti jotakin. Silti on niin kamalan haikea olo...
Ehkä kaikki johtuu vain syksystä. Viimesyksynä vältyin totaalisesti kaamosmasennukselta ja tietenkin nyt se iski, tosin lievempänä kuin monina muina vuosina. Päivällä jaksan hymyillä ja olla onnellinen, en edes muista mitään negatiivista. Sitten mun pieni aurinko menee nukkumaan ja hetken päästä tuntuu, että romahdan... Säälittävää, eikö totta? Aamulla onneksi kaikki on taas hyvin. Mitä tekisinkään ilman Miljaa...
Irvistys
Pus pus :D
Naamasensuuri iski :D Miljan ilme <3
Tänään Milja on tosin nukkunut suurimman osan päivästä, kipeä kun on, taas :(
Kävimme fysiatrilla jumppaamassakin, mutta ei hän kauaa jaksanut, alkoi vain itkemään ja nukahti.
Oli ihanaa pitkästä aikaa pitää nukkuvaa ja tuhisevaa lasta, ihan nousi pala kurkkuun kun havahduin, kuinka paljon voinkaan rakastaa pientä ihmistä. Rakastan Miljaa järjettömän paljon, mutta en aina tiedosta sitä ja silloin tulee pieniä tunteenpurkauksia, kun alan asiaa miettimään. Joskus ihan hävettää, kun olen nykyään tällainen herkkis :D Ehkä se kuuluu äitiyteen?
Neuvolassa 1.9.:
Paino: 6460 g
Pituus: 62,9 cm
Päänympärys: 39,6 cm
"Kasvaa tasaisesti omaa tahtia. Aktiivinen tyttö. Kääntyy, tarttuu leluihin, kämmennojassa viihtyy mainiosti ja tavoittelee leluja sivuilta. Tyytyväinen tyttö!"
Annoin pari linkkiä ja down-tytön kasvukäyrät neuvolatätille ja siellä ihmeteltiin, kun on downeille omat käyrät eikä he tienneet asiasta :D Mutta nyt onneksi tietävät, siitä on suuri hyöty ja vihdoinkin minä olen saanut täydellisen mielenrauhan.
Milja 6kk <3
Ehkä ensi kerralla olisi hieman positiivisemman oloinen postaus, toivottavasti.
Nyt menen rupattelemaan mun päivänsäteen kanssa <3 -->
"Kukkuu!"
Ps. Muun muassa tällaista on olla aurinkoisen äiti: http://47palasta.blogspot.com/p/varoitus-downin-oireyhtymassa-tarttuvia.html <3
Pikku neiti kaunistuu päivä päivältä ♥ :)
VastaaPoistaAivan ihana tyttö! :) teksteistäsi välittyy aivan ihanasti se, miten tärkeä tyttösi onkaan sinulle.
VastaaPoista:) <3
VastaaPoistapieni ihanuus <3
VastaaPoistaNiin tosiaan on :)
VastaaPoistaJoku vei jo sanat suustani mutta sanon kuitenkin että huomaa kyllä sun kirjoituksista että välität tosi paljon Miljasta! :) Ja ihana neiti!
VastaaPoistaHyvä kuulla, että se näkyy tekstinkin välityksellä :)
VastaaPoistaJotkut saattaisivat tilanteessasi vaan olla ihastuneita down laspestaan sen hetken ku he ovat vauva iässä, mutta kun he kasvavat kouluikään ym niin kiinnostus lopahtaa siihen, varsinkin noin nuorena. Eli yritän kertoa että huomaa todellakin että välität tytöstä _aidosti_ :)
VastaaPoista