Tunnustus...

Enpä ole koskaan näitä ymmärtänyt enkä sen vuoksi tehnyt, mutta tämä vaikutti helpolta ja kivalta, jee jee!

Ohjeet ovat seuraavanlaiset:
- Kiitä tunnustuksen antajaa
- Tee aiheesta postaus
- Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen
- Anna tunnustus 10 blogille, jotka mielestäsi ansaitsevat sen.

Kiitos Piia :)

Kysymykset / vastaukset:

1. Lempiväri: Violetti ehdoton, mutta rakastan kaikkia värejä (paitsi keltaista, hyi!)
2. Lempieläin: Kissa
3. Lempinumero: 4!
4. Paras alkoholiton juoma: Sitruunajäätee!
5. Facebook tai Twitter: Facebook
6. Intohimosi: Pelit, nukkuminen ja Milja kulta <3
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Enemmänkin antaminen
8. Mieleisin kuvio tai muoto: Flowers & butterflies
9. Paras päivä viikossa: Lauantai
10. Lempikukka: Lilja
 
Annan tunnustuksen seuraaville:


Ei ihan kymmentä, mutta saa riittää :D

Kommentit

  1. Anonyymi4. joulukuuta 2011 klo 2.29

    Apua :)! Löysin blogisi sattumalta ja sitä lukiessani itkin ja nauroin; onnesta,ilosta,suvaitsevaisuudesta,rakkaudesta,äitiydestä ja siitä miten ihanan lahjan olet saanut, kun sinulla on Milja <3! Ihanaa myös lukea, miten koet downin syndrooman rikkautena,niin sen pitääkin olla,se tekee Miljasta vielä ainutlaatuisemman kuin jo nyt on :)! Itse työskentelen kehitysvammaisten ja autististen lasten parissa, ja varsinkin juuri downit ovat mitä ihania ja kilttejä ja niin suoria,sekä välillä myös vähän jääräpäitä ;)! Mutta niinhän kaikki ovat!! Paljon voimia sulle ja Miljalle ja kaikkea hyvää! Tyttösi on kyllä niin ihana hymytyttö,että pelasti tämän äidin melkoisen huonon päivän :)!!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi13. joulukuuta 2011 klo 11.49

    Hei!

    Pääsin vasta blogisi lukemisessa alkuun, kun jo olen pariin otteeseen herkistynyt kyyneliin. Ihana tyttö - ja ihana äiti.

    Oma down-tyttöni on melkein saman ikäinen Miljan kanssa. Ja itsekkin olen yksinhuoltajaäiti.

    Olisi hauska vaihtaa ajatuksia kanssasi enemmänkin. Jos aikaa ja kiinnostusta löytyy, niin laitappa meiliä! T.Ikonen11@gmail.com

    VastaaPoista
  3. Tepachu16. joulukuuta 2011 klo 15.44

    Anonyymi: Milja tosiaan on lahja... Parempaa lahjaa ei ihminen voi toivoa :) olen mielettömän onnellinen sinunlaisista ihmisistä, jotka ymmärtää, kuinka ainutlaatuisia kehitysvammaiset ovat, muutkin kuin downit. Kuinka he osaavatkin nauttia elämästään täysin siemauksin toisin kuin me diagnosoimattomat valitetaan asiasta kuin asiasta :D
    Kaikkea hyvää sinullekin ja mukavaa joulun odotusta! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

V-lopun kunniaksi...

Kuva
Miljan touhailuja :) Jos video ei näy, tässä linkki:  http://irc-galleria.net/user/Tepachu/picture/126465436 Jos video ei näy, tässä linkki:  http://irc-galleria.net/user/Tepachu/video/126465128 Tällainen lyhyt "videopostaus" taas vaihteeksi :D Kertokaa ihmeessä, jos videot eivät näy, oli taas kovin ongelmallista saada edes lisättyä niitä... P.s. Miljasta on tullu kranttupylly! Ei enää kelpaa maito ollenkaan, velli ainoastaan, ja lihasoseiden alas saaminen on kovan työn alla, puuroa neiti söis vaikka joka aterialla. Mutta silti on niin reipas tyttö <3 Hyvää viikonloppua kaikille! :)
Lue lisää

Alhaalta on suunta vain ylöspäin...

Kuva
Elämäni surkein viikko aikoihin... En ole vuosikausiin tuntenut itseäni näin voimattomaksi. Tavarat ei pysy käsissä, ajatukset harhailee, väsyttää eikä silti saa nukuttua... Kaikki, mihin kosken, tuntuu hajoavan. Kai se on niin, että elämä tarvitsee välillä alamäkiä? Toivottavasti tämä alamäki ei enää kovin paljon pitempään jatku... Miljaan ei onneksi ole näyttänyt vaikuttavan mun huonotuulisuus ja stressaantuneisuus. Tuo neiti jaksaa viihdyttää ja onkin aina yhtä haltioissaan, kun saa mut nauramaan :) Ensi viikolla meidän pitäisi jälleen mennä Seinäjoelle Eskooseen... Se varmasti on päällimmäisin syy tähän stressiin. Inhoan matkustelua, varsinkin silloin, kun on tietty aikataulu, jonka mukaan pitäisi mennä. Äitini sentään pelasti mut pakokauhulta kertomalla, että saamme auton lainaksi sinä päivänä, joten ei tarvitse junista yms huolehtia. Tämän postauksen jälkeen luultavasti ei paljoa kuvia tule, koska onnistuin kaatamaan kahvit kännykkäni päälle ja voin sanoa, että aina...
Lue lisää

Päivä 18 - Mieleisin syntymäpäiväni

Kuva
Mieleisin syntymäpäiväni... Erittäin vaikea muistaa. Ainoa syntymäpäivä, jonka muistan edes pieninä välähdyksinä, taisi olla täyttäessäni seitsemän tai kahdeksan vuotta. Silloin oli kakkua, lahjoja ja kavereita mm. silloinen "bestikseni" Anne   (joka myöskin odottaa pikkuista ;) , joka onkin ainoa henkilö, jonka muistan olleen paikalla. Herkuttelimme, katselimme jotakin piirrettyä ja leikimme piilosta, erittäin hauskaa oli siihen aikaan, siihen se muisto jääkin. - - - Intoilin liian aikaisin Miljan terveydestä... Hän sittenkin sai sen flunssan, näillä näkymin tosin lievempänä, mitä minulla oli. Viimeyönä Miljan iho tuntui lähes polttavan kuumalta omaani vasten, aukile oli mielestäni epänormaalin näköinen, koska en ole sitä ennen nähnyt koholla. Soitin kuitenkin neuvolaan tänään ja sanoivat, ettei vakavaa, jos se ei ole ns. kova tai pingottunut(?), Miljalla oli pehmeä. Tosin jos tänä yönä käy samalla tavalla, lähden viemään Miljaa terkkarille näytille. Miljan yskä on myös ai...
Lue lisää