Hyvää äitienpäivää...
... Ja oikein aurinkoista huomenta rakkaat lukijat :)
Milja päätti, että tänään äiti ei varmasti nuku, niinpä heräsimme jo puoli kahdeksalta. Siinä vaiheessa ajattelin, että tästä päivästä tulee painajainen (ei tuo mun äijä noussut edes kahveja mulle keittämään :D ), mutta onneksi Milja olikin aivan ihanalla tuulella kun nousin ylös :) Ja aurinko paistaa, kesä on melkein täällä! <3
Pikkuhiljaa alkaa taas huomata, kuinka kesää kohti mentäessä alkaa virkeystasokin nousta. Ei melkein edes huvita nukkua kovin pitkään ja siivousintokin on alkanut palailla, joka oli kateissa melkein syksystä lähtien. Eilen puunattiin koko päivä! Sami juoksi pyykkituvassa ja minä järjestelin muuta kämppää sitä mukaa, kun Milja taas repi kaiken alas :D
Kun asunto oli muuten lähes tip top kunnossa, alkoi harmittaa, etten voinut imuroida, koska ei ole imuripusseja. En ymmärrä, miten voi olla niin vaikeaa löytää oikea imuripussi yhteen vaivaiseen imuriin. Netistä kun tilasin, ne olivat vääriä, vaikka mallin tiettävästi piti olla oikea...
Ehkä huomenna sitten pääsisin kauppaan asti!
Sami aloitti maanantaina työt ja huomasin tämän viikon aikana, että Milja on niin kauan ns. "oma itsensä", kunnes Sami tulee kotiin ja sitten alkaa se korvia raastava huuto ja kitinä. Päivät Miljan kanssa menee siis aivan kuin ennenkin, hääräillen, hymyillen ja leikkien :) Voisikohan olla mustasukkaisuutta? Kunpa tietäisin...
Välillä on niin vaikeaa, kun tuntuu, etten voi tehdä mitään, jotta Milja olisi tyytyväinen, koska mikään ei kelpaa ja missään ei ole hyvä. Syliinkin kun ottaa, useimmiten menee siihen, että Milja rimpuilee pois ja huutaa "ei ei ei ei ei!"...
Miljan hampaat :)
Tiistaina Miljalla oli fysioterapia pitkästä aikaa... Viime käynti piti perua, koska luulin Miljalla olevan vesirokko, mutta olikin ilmeisesti vauvarokko. Olisihan se ollut hienoa, jos nyt jo olisi tuo vesirokko pois kuvioista, mutta ei niin ei... :D
Fysioterapeutti oli niin tyytyväinen Miljan kehityksen etenemiseen, että saatiin seuraava käynti vasta kesäkuun loppuun! :o Tuo neiti kävelee jo niin hyvin tukea vasten, että on vain ajan kysymys, koska uskaltaa päästää irti :D Milja jaksaa kävellä jopa keittiöstä olohuoneeseen, kun pitää vain käsistä kiinni, askeleetkin näyttävät ihan tasaisilta eikä varvistelua näy. Konttimista Milja ei ole vieläkään aloittanut, vaikka varmasti osaisi... Sen sijaan hän kehittelee aivan omanlaisia tyylejä mennä eteenpäin, mutta mikäpäs siinä :)
Käytiin tiistaina iltapäivällä raippaluodossa grillaamassa, oli aivan ihana ilma! Milja taas tinttaili minkä kerkesi niin kauan, kunnes syötiin, jonka jälkeen taas alkoi :D Kotiin kun päästiin, kaikki oli hyvin ja Milja niin väsynyt, ettei edes iltapuuro enää kelvannut.
"äiti äiti äiti äiti!" Siinä tuo pirpana istuu ja huutaa niin kauan, kunnes nousen :D
Milja sai isotädiltä oman pöydän ja tuolit...
...jotka saatiin perjantaina vihdoin siirrettyä Miljan huoneeseen, kun päästiin hoitopöydästä eroon :)
Omnom, jätskiä!
Miljan kylpyvarpaat :D
Pian se on... Kesä!
Helmi on nyt jääräpäinen huomionkipeä pirpana mutta sitä kestää vain hetken koko elämän aikana... Kohta tulee aika kun mietit että mihin se ihana lapsuusaika meni kun Helmi oli niin ihana ja kiltti ja ja ja.... Sä sait elämän parhaan Helmen, nauti joka hetkestä tuon ilopillerin kanssa ei tätä aikaa kauaa kestä eikä sitä voi mikään korvata koskaan :)
VastaaPoistaKohta Helmi on aikuinen ja sä mietit hiljaa mielessäs että kuinka aika onkin menny äkkiä ja kaipaat sitä aikaa kun Helmi oli vielä pienen pieni pirpana <3
Hyvää äitienpäivää sulle rakas lapseni mun <3
T. Äiti
Niinhän tuo taitaa mennä ja iloitsenkin joka hetkestä :) Kiitos äiti <3
VastaaPoistaVoi sun blogia on niin kiva lukea, ois tosi kiva jos jaksaisit postailla useammin! :) Mutta ymmärrän kyllä että Milja on ehkä aikaavievämpi kuin ns. "normaalit" lapset.
VastaaPoistaJa on tosi kiva kun laitat aina paljon kuvia!
On kyllä huippu blogi! Milja on aivan mielettömän suloinen tyttö ja kun noita vanhoja tekstejä selailee, niin ei voi kun ihmetellä miten rauhallisesti näytit Miljan syndrooman ottaneen. Teistä saisi moni ihminen ottaa mallia asenteeseensa, molemmista!
VastaaPoistaKaikkea hyvää teidän elämään.
Olet aivan käsittämättömän vahva ja reipas nuori nainen. Todellakin nostan sinulle hattua. Ja niin lämmin ja rakastava äiti. Voi olla todella ylpeä itsestäsi. Vasta eksyin blogiisi ja luin yhdellä istumalla kaikki tekstisi sinun ja suloisen Miljan elämästä. Paljon voimia teille arkeen ja kaikkea hyvää elämäänne!
VastaaPoistaEksyin mutkien kautta blogiisi ja luin kerta istumalta kokonaan. Saat olla todella ylpeä itsestäsi, ihailtavan vahva ja määrätietoinen nuori nainen joka kasvattaa todella suloista lasta! Paljon voimia ja jaksamista arkeen joka ei aina ole todellakaan helppoa! Odotan jo uutta postausta! =) -Sanna
VastaaPoistaEksyin sattumalta blogiisi ja olen koukussa samantein.. Ja voi herranjestas miten suloinen tyttö teillä on!! Ihania kuvia, teki mieli ottaa poskista kiinni ja pussata:D
VastaaPoista-äippä87 + ipana8kk
Kiitoksia kaikille ja mukava kuulla, että pidätte blogista :)
VastaaPoistaYritän postailla vähintään kerran kuukaudessa, riippuen tietysti ehdinkö ja jaksanko. Joskus iskee niin hirrrmuinen kirjoitusinto, että postailen useammin, kun taas toisinaan se laantuu :D Mutta kuvia kyllä tulee senkin edestä, niitä kun räpsin jatkuvasti tuosta termiitistä :)
Kyyneleet tuli silmiin kun luin tätä blogia, aivan ihana tytär sinulla! :') Olen myös 20-vuotias pienen tytön yksinhuoltaja.
VastaaPoistaKaikkea hyvää teille! Jään varmasti seuraamaan blogiasi :)
-Ida
Hei,
VastaaPoistaluin myös blogisi tässä pari päivää sitten yhdeltä istumalta ja tulin nyt katsomaan, olisiko tullut päivityksiä.
Olet todella esimerkillinen nuori äiti, nostan sinulle kuvitteellista hattua.
Sitä jäin kyllä miettimään, että kuinka ammattitaidotonta väkeä vaasalaisessa neuvolassa on, jos odottivat Down-lapsen kasvavan normaalin kasvukäyrän mukaisesti.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!
Kiitos anonyymi :)
VastaaPoistaEn tiedä, kävikö kohdallani vain huono tuuri vai eikö Miljan neuvolatäti oikeasti tiennyt Downin syndroomasta mitään... Harmittaa, että olin itse vieläpä niin arka, etten uskaltanut sanoa siellä juuta enkä jaata.
Mutta menneet on menneitä, nyt siellä on mennyt perille, että Miljan kasvu poikkeaa lähes täysin normaalikäyristä :)