Nostalgiaa
Satuinpas tuossa aikani kuluksi käymään koneelta vanhoja kuva-albumeita läpi, joita on aivan mielettömästi ja tuli niiiiiiin paljon muistoja, raskaita, mutta myös erittäin rakkaita sellaisia...
Aloin miettimään mm. Miljan syntymää ja sairaala-aikaa, jolloin jouduin raahata kipeän takamukseni yläkertaan nähdäkseni tytön... Ja kuinka kiitollinen olinkaan, että sairaalassa ei tuolloin ollut ruuhkaa, joten vältyin huonetoverilta.
Kuinka hauraalta Milja tuntuikaan mun sylissä kun ekaa kertaa sain pitää, mutta kuinka en silti halunnut laskea häntä enää takaisin niiden johtojen sekaan makaamaan...
Itkuista ja sekavaa aikaa, silti olin onnellinen. Ja olen edelleen :) En vaihtaisi mennyttä puoltatoistavuotta mihinkään!
Muistan kuin eilisen ne yöt, jolloin pääsin kotiin ja jouduin jättää Miljan sairaalaan... Heräsin joka yö ja automaattisesti katsoin pinnasänkyyn, joka oli tyhjä. Ja kuinka paljon itkinkään.
Ja sitten sain Miljan kotiin, pelkäsin mielettömästi, kuinka pärjään, koska en ollut kertaakaan ollut hänen kanssaan yhdessä niin pitkään. Jouduin herättää Miljan syömään, mutta hyvien unenlahjojensa vuoksi pulloruokinnasta ei tullut sinä yönä mitään, joten nenämahaletkun kautta jouduin maidon antaa. Enkä laskenut Miljaa takaisin heti kun oli syönyt... Tihkuin ylpeyttä ja itkin taas, mutta vain sen vuoksi, koska olin saanut niin kauniin tyttären.
13.10.2010 pikkumaha :D
Siellä se neiti köllötteli n. 12. raskausviikolla
JÄTTImaha 22.02.2012 :D Miten tuon kanssa on edes pystynyt kävelemään!
Milja rakkain 01.03.2011
14.03.2011 neiti pääsikin vihdoin kotiin :)
Milja tuoreen enon sylissä :)
Kuolanaama :)
Ristiäisprinsessa :)
Harmittaako sua koskaan ettet saanut normaalia lasta? Että et pysty ikinä elämään ns. normaalia lapsiperhe arkea? Tai että tulevaisuudessa Milja ei voi hankkia omaa perhettä ja et tule olemaan isoäiti ikinä?
VastaaPoistaMiten ihmeessä voit sanoa noin? Milja on aivan erityislaatuinen lapsi.Niin ja mikä voidaan määritellä normaaliksi?
PoistaMiljalla kun tuo down ei ilmene niin vahvana, mitä voisi, niin ei harmita... Eikä varmasti harmittaisi, jos ilmenisikin, vaikka paljon raskaampaahan se olisi.
PoistaMiljan kanssa eläminen on mulle sitä normaalia lapsiarkea, koska en tiedä muusta... Luulen, että joskus kun ja jos saan ns. tavislapsen, se voikin olla mielettömän outoa ja periaatteessa epätavallista, koska olen jo omaksunut yhden tietyn tavan... Muistan, kun pidin Miljan ikäistä serkkuani sylissä vuosi sitten, en osannut, koska oli niin jäntevä :D
Tulevaisuutta mietin paljon ja harmittaahan se tietenkin, että oma tyttäreni ei tule saamaan lapsia... Mutta pääasia, että saisi kuitenkin normaalin elämän aikuisenakin. Monilla downeilla on poikaystävä, työ, jopa asunto :)
Jos saan joskus vielä lapsen, niin ehkäpä hän tekee musta isoäidin ja jos ei tee, pystyn kyllä elää sen kanssa ^^ Muutenkin hassua ajatella tässä vaiheessa, että olisin joskus ehkä isoäiti... :D
Mikä estää sen ettei milja voi koskaan saada omia lapsia?
PoistaEt ilmeisesti tiennyt, että Down-naiset yleensä ovat hedelmällisiä ja voivat tulla raskaaksi. Ja suomesta löytyy muutama down-äiti.
PoistaSinulla on kaunis ja ihana tyttö. :) Hän on eloisa ja aurinkoinen. Aivan erityinen.
VastaaPoistaNiin tosiaan on <3 Tuo niin paljon iloa päiviin pelkällä hymyllä :)
PoistaOletko sinkku nykyään?
VastaaPoistaOlen
Poista"Harmittaako sua koskaan ettet saanut normaalia lasta? Että et pysty ikinä elämään ns. normaalia lapsiperhe arkea? Tai että tulevaisuudessa Milja ei voi hankkia omaa perhettä ja et tule olemaan isoäiti ikinä?"
VastaaPoistaTepachu tuohon jo vastailikin, mutta haluaisin kommentoida että kyllä monet downit elää aivan samanlaista elämää kuin muutkin. Tietysti riippuen siitä miten vahvana tuo down on. Mutta monilla on työpaikka, oma asunto, ja seurustelukumppani. Ja eihän se ole varmaa että vaikka saisi täysin normilapsen että hekään hankkisivat omia lapsia joskus. :)
On tuo Milja kyllä ihana pikku hymytyttö :)
Hei, mitä Miljalle (ja tietysti myös itsellesi) kuuluu? Olen kauan aikaa seurannut blogiasi, mutta siitä on niin kauan kuin viimeksi olet kirjoittanut.
VastaaPoistaMulla on sulle haaste mun blogissa :)
VastaaPoistahttp://somethingcompletelydifferentt.blogspot.fi/
VastaaPoistaEi itku, en sais kattoo tämmösiä kuvia. Niin syötävän sulonen vauva, että ehkä on pakko se kolmaskin tekasta vielä. Ihana Milja!
VastaaPoista