Tylsyyttä...

Pitkästä aikaa mulla on erittäin tylsää, joten päätinpä näpytellä tänne taas jotain turhaa...


Eilen aloin katsomaan tarkemmin Miljan nenä-mahaletkua ja huomasin, että se oli taas liikkunu... Isäpuoli soitti sitten kotisairaalalle kun äitin kanssa pähkäiltiin, miten sen letkun saisi vedettyä parhaiten pois. Kotisairaalasta opastettiin puhelimen välityksellä "teippi irti ja mahdollisimman nopeasti vedätte sen pois, jotta ei tuu niin kamalaa oksennusrefleksiä lapselle". Mä en tunnetusti pystyny edes katsomaan koko operaatiota, mutta tsadaa, siinä oli taas mun oma prinsessa ilman letkua ja teippejä <3
Tänään sieltä kotisairaalasta tultiin käymään punnitsemassa tyttö. En ollut letkua käyttänyt kertaakaan lauantain jälkeen, koska Milja on syönyt pullosta kaiken, mitä on laitettu ja jopa riittävän usein.
Paino oli 3480g... Kun perjantain punnituksessa Milja painoi 3520g :/
Mutta se täti oli niin ihana ja sanoi, ettei mun kannata ottaa stressiä tuosta painosta. Se menee kuulemma niin, että lapsi lihoo helpommin kun joutuu letkua käyttää, koska lapsella ei kulu niin paljon energiaa siihen imemiseen, mitä normaalisti syömällä (tulipas sekava?) ja kaiken lisäks, Milja ei ollut kakkinu sillon yhtään :D
Tänään taas on tullu varpusparvia lähes joka vaipanvaihdon yhteydessä, joka myös vaikuttaa painon tippumiseen... Joten peukut pystyyn, että lauantaina olisi paino edes samoissa lukemissa, kunhan ei laske!

Milja vetää zetaa tyytyväisenä ilman letkua ja jättimäinen tutti suussa  <3

Mun äiti oli ostanu muksukirppikseltä Miljalle erittäin värikkään ja rapisevan leikkimaton, jonka päälle laitoin tänään Miljan ensimmäistä kertaa köllöttelemään vatsalleen... Neiti nostelee päätään jo kuin vanha tekijä ja jaksaa kannatellakin sitä todella pitkään. Milja osaa myös kääntyä itse selältä kyljelleen (en tiedä, osaako kaikki vauvat jo tässä vaiheessa, mutta jokainen jäntevän lapsen merkki Miljalla on mulle suuri ilo) ja siinä leikkimatolla kovaa yritti jo mennä eteenpäin :D
Neiti meinasi myös monesti kääntyä vatsalta selälleen... Oli jo puoliksi kääntyneenä, mutta jos olisi tajunnut vielä kätensä suoristaa kylkeä vasten, niin olisi onnistunut. Tuolla menolla ei kyllä kauaa mene, että kääntyy! Miljan kehitystä kun katsoo, ei uskoisi, että kyseessä on Down-lapsi... Mutta ehkä se tulee ilmi myöhemmässä kehityksessä, mistäs sitä koskaan tietää :)


Eilen illalla lueskelin kynsi-blogeja ja ihailin erilaisia manikyyreja... Kuinka toiset onkin niin taitavia?
Sain inspiraation sitten itsekin lakata kynnet pitkästä aikaa ja Mirvan blogin innoittamana ryhdyin tuumasta toimeen liukuvärjäystä testaamalla. Sitten kokeilin vielä tehdä jonkinlaisia kiekuroita, mutta ne menikin täydellisesti pieleen, joten pyyhin kaikki pois ja tein pelkät liukuvärjätyt kynnet. Ja voin sanoa, että jätän oikeesti tuollaiset kynsitaiteilut niille, jotka sen osaa... Ihan hävettää katsoakin mun kynsiä...

"Liukuvärjäsin" ne...... :D

Mun tytär on kyllä aivan mahdoton... Aamusin huutaa pinnasängyssä naama punasena "BÄÄ!", sitten kun nostan tytön mun sängylle köllöttelemään, on neiti tyytyväinen. Jos tyttö on jääny mun kasvoja alemmas, potkii Milja niin kauan itteään eteenpäin, että näkee mun naaman, on kiinni mussa ja sitten jatkaa tyytyväisenä uniaan :D ihana ipana <3

Näin se köllöttelee tyytyväisenä äitin kainalossa :) <3