Kuulumisia...
Hei ja moi!
Päätinpä, että nyt kun eletään maanantaissa, niin jätän seuraavan postausaiheen (Päivä 13 - Tällä viikolla) vasta sunnuntaille. Mutta koska jotkut lukijoistani ovat hyvinkin kärsimättömiä ( <3 ) kirjoitustahtini suhteen, niin en raaskinut odottaa niin kauaa, koska muutenkin on todella kivoja uutisia! :D
Viimeviikon torstaina olimme neuvolassa. Milja oli kasvanut, taas;
Päätinpä, että nyt kun eletään maanantaissa, niin jätän seuraavan postausaiheen (Päivä 13 - Tällä viikolla) vasta sunnuntaille. Mutta koska jotkut lukijoistani ovat hyvinkin kärsimättömiä ( <3 ) kirjoitustahtini suhteen, niin en raaskinut odottaa niin kauaa, koska muutenkin on todella kivoja uutisia! :D
Emmi osti Miljuskalle aurinkolasit :D
Viimeviikon torstaina olimme neuvolassa. Milja oli kasvanut, taas;
Paino 5060g
Pituus 58,3cm
Päänympärys 37,3cm
Iso tyttö jo :) Peruna-porkkanasosettakin Milja syö kuin vanha tekijä! Maiskuttaa vain, omnom :D
Alussa, kun oli muutenkin ongelmia syömisen kanssa, ajattelin, että lusikka tulee olemaan varmasti pulloakin kovempi haaste, mutta ei! Milja ymmärsi lähes heti, kuinka lusikasta kuuluu syödä, vaikka olihan se aluksi hirveää sotkemista :D Yhtä ainoaa lusikallista sai yrittää monta kertaa sinne suuhun, kunnes pysyi!
Hihii <3
Tepachu & Myrtsi-Miltsu :D
Eilen kävimme taas pitkästä aikaa mun mumman luona. Oli hyvä ilma vaunuilla kun oli ns. neutraali sää, ei ollut liian kuuma, muttei todellakaan mikään kylmäkään, vaikka kyllähän siinä hiki tuli kun reippaasti yritti kävellä. Mummulasta menimme Miljan kanssa ensimmäistä kertaa erään kaverini, Janin, luona käymään! Hieman jännitti, mutta kyllä se hyvin menikin. Tosin Milja näytti heti "siistimmät" puolensa, eli pulautteli ja piereskeli, haha :D Söinpäs kesän ensimmäisen makkarankin, kun Jani grillasi (vaikka jo viikon verran olen vannonut, etten koskekaan nakkiin tai makkaraan enää)!
Viimekertaisen fysioterapian jälkeen helistin on pysynyt hyvin kädessä... :D
...Ja on myös saatu suuhunkin asti :)
Sain vihdoin ja viimein tehtyä blogiini hieman pirteämmän näköisen bannerin tuohon ylös. Mutta taustakuva ei ole vieläkään sellainen, minkä haluaisin, vaikeaa! :( Ehkä se ns. "oma tyyli" tulee ajan kanssa ja kokeilujen kautta myös blogiin... Toivottavasti :)
Olen lukenut muiden blogeja ja hyvin monella on silloin tällöin postauksia, missä on koottuna lukijoilta kysymyksiä. Mietin, että pitäisikö minunkin tehdä sellainen, mutta toisaalta taas mietin, onko kenelläkään edes kysyttävää :D Tahtoisin myös tehdä postauksen, missä esittelen meidän kotimme, mutta en tiedä siitäkään... Ehkäpä teenkin! Tiedä sit, moniako kiinnostaa tuollainen. Ehdotuksia toki otetaan vastaan! Saattaisi olla jopa mukavaa vaihtelua tehdä ns. erilainen postaus edes kerran (videopostauksiin en suostu! :D )... Joten, ehdotuksia tulemaan, jos sellaisia on!
Anteeksi heilahtanut kuva, Milja innostui hieman... :D
Relax, beibe
Perjantaina lähdemme Miljan kanssa Ähtäriin isäpuoleni isovanhempien mökille, joten en luultavasti pääse vastailemaan kommentteihin yms, ellen opettele kännykällä käyttämään tätä (jos edes pystyy!)... Toki, jos venyykin pidemmäksi mökkireissu, joudun opetella mobiilibloggauksenkin, jotta ei jää sunnuntain postaus välistä!
Nyt jatkan Miljan vauvakirjan kirjoittamista ja jätän postauksen näinkin lyhyeksi... Joten, sunnuntaihin siis!
My little sunshine <3
HeviSaurus herutus! :D
hei tee se sunnuntain postaus valmiiksi ja ajasta tulemaan sunnuntaina, nii ei tarvi murhetia mökille että jos reissu venyyki !
VastaaPoistaJa todellaki toivoisin sitä kotipostausta missä esittelet kodin =) !
Hyvä neuvo, mutta valitettavasti vaikea toteuttaa, kun aiheena on, että pitää kertoa tämän viikon tapahtumat... kiitos vinkistä kuitenkin! :) No jos edes yksi kiinnostunut löytyy, niin kyllä voisin sellaisen postauksen tehdäkin tässä joku kerta, jee kiva! ^^
VastaaPoistaKotipostaus olis kiva :) Ihania kuvia kauniista tytön tylleröstä olet laittanut :) Kivaa mökki viikonloppua, nauttikaa! T: Anni anonyymi
VastaaPoistaKiitos, varmasti nautitaan! :)
VastaaPoistaJee! Olit postannut taas, tällä kertaa lyhyempi postausväli ku ennen! t. Kärsimätön lukija hahah. :D
VastaaPoistaJa nuo postausideat kuulostaa molemmat kivoilta. :)
Hehehee :D Yritän hieman useammin kirjoitella! :)
VastaaPoistaHyvä kuulla! Pitänee joku kerta tehdä siis myös "kysymyksiä & vastauksia"-postaus :D
Ihania kuvia, varsinkin toi aurinkolasi kuva ! :D ja koti postaus ainaki kiinnostaa ! :p
VastaaPoistaKiva! :D
VastaaPoistaOot maininnu täällä blogissasi, että ihmiset tulee surkuttelemaan ja säälimään sitä, että sinulla on down-lapsi. En ymmärrä, miksi kaikki surkuttelee ja säälii niin paljon. Mä en ihan livenä tunne ketään down-tyyppiä, mutta sen verran mitä tiedän, niin moni on niin iloinen, aurinkoinen ja elämäniloinen! Mun mielestä se on rikkaus. Mun mielestä on niin upeeta, että on ihmisiä jotka on oikeasti aitoja ja onnellisia. :) Sulla on ihana ihana ihana tytär, olen onnellinen puolestasi. :)
VastaaPoistaKiitos Henna! :)
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä!
Henna; Järkyttävää paskanjauhantaa. On ilman muuta harmi synnyttää down-lapsi, vaikka sekin lapsi on oma ja rakas ja kaikkea. Mutta totuus on, ettei lapsi voi koskaan saada normaalia elämää rajoitteisuutensa vuoksi. Eikä asiaa paranna äitiin kohdistuneet ''jos olisit tehnyt toisin'' -jossittelut, jotka ovat nekin tosin harmittavan totta.
VastaaPoistaTuosta iloisuudesta, aurinkoisuudesta ja elämänilosta sen verran, että on ilmeistä, miksi kyseiset ominaisuudet näyttävät juurikin huokuvan näistä; vähä-älyisemmät ovat kuin ovatkin tutkitusti onnellisempia kuin älykkäämmät: ''Myös tavallista heikommat älylliset kyvyt kuuluvat Downin syndroomaan.''
Ja kuten sanottua, oma lapsi on äidille tärkeä ja rakas, mutta on sangen aivotonta toimintaa unohtaa surulliset ne tosi-asiat
Ninni, Downin synnyttäminen ei todellakaan ole harmi! Downin syndrooma taitaa olla jopa yksi lievimpiä kehitysvammoja, joten miksi ei voisi saada normaalia elämää?
VastaaPoistaOikealla asenteella, suvaitsevaisuudella ja rakkaudella voi.
Kysynpähän vaan, mitä kukaan äiti voi tehdä toisin? Jos lapsella on Down, se ei ole äidin eikä kenenkään muunkaan vika, niin vain käy. Ja kehitysvammaiset ovat aarteita, jotka todellakin opettavat suvaitsevaisuutta ja näkemään asioita laajemmin.
Todella "ahdasmielistä" ajattelua...
Se on totta, että he ovat iloisia, aurinkoisia yms. mutta on heilläkin huonoja päiviä. On surua, rakkaushuolia yms, aivan kuten meilläkin. Se ei katso sitä, onko down vaiko ei. Itse olen myös hyvinkin iloinen ym suurimman osan ajasta eikä minulla ole diagnosoitu yhtään mitään poikkeavaa.
Ja surulliset tosiasiat... En käsitä. Ainoat surulliset tosiasiat Downeilla ovat esimerkiksi sydänsairaudet.
Sulla on upea blogi!ja ennen kaikkea upea tytär! ja piti melkein kaksi kertaa lukea tuo ninnin kirjoitus, miten joku voi sanoa tai ajatella noin? Olen ollut sellaisissa paikoissa työharjoitteluissa missä on erilailla kehitysvammaisia ihmisiä, ja haluan tehdä sitä työkseni. En ole ikinä ennen tavannut niin iloisia, mielikuvitus rikkaita, taiteilijapersoonia, ja ennen kaikkea miten ennakkoluulottomia he ovat. Ei tarvitse itse miettiä mitä minä olen, mitä minusta ajatellaan. "erilaiset" ihmiset ovat rikkaus. Voimia sinulle ja Miljalle! tulen seuraamaan blogiasi :)
VastaaPoistaKiitos jj- :)
VastaaPoistaItsekin luin moneen otteeseen kyseisen tekstin, toki jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta kuitenkin harmittaa kun joillakin on tuollainen ns. ahdasmielinen ajattelutapa :/ Mutta onneksi on olemassa meitä, jotka hyväksymme ja rakastamme näitä aarteita :)
Kuten kuntoutusohjaajamme sanoi, Downit ovat kuin lottovoitto. Ja kehitysvammaiset yleensäkin, he opettavat meille suvaitsevaisuutta ja näkemään asiat erilailla.
Erilaisuus on rikkaus, todellakin! :)