Päivä 11 - Sisarukseni

Minulla on kaksi sisarusta, pikkuveli ja pikkusisko.
Pikkuveljeni nimeltä Niko-Petteri on 5-vuotias pikkujäbä. Meillä on syntymäpäivä samoihin aikoihin, Niko syntyi 25.1. kun taas minä olen syntynyt 27.1. :D
Niko on meidän perheen herkkis. Hän itkee ja vinkuu pienimmästäkin mahdollisesta asiasta, mutta niin varmaan kaikki meidän suvun pojat... Hän on myös todella söpö ja herttainen. Kavereidensa seurassa tietysti pitää kovanaamaa esittää ;)
Vaikka Niko onkin sellainen pieni, toisinaan ärsyttävä, apina, en vaihtaisi häntä mistään hinnasta <3

Niko <3 Ja crocsit(?) väärässä jalassa :D

Tällainen säihkysilmä on Niko <3

Emmistä olenkin jo kertonut aikaisemmin eräässä postauksessa.

Hän täyttää heinäkuun 2. päivä 15 vuotta.

Kun minä ja Emmi liikumme jossain, Emmiä luullaan usein minun isosiskoksi, sillä hän on aika paljonkin minua pidempi. Itse kun olen jäänyt tällaiseksi 159senttiseksi kääpiöksi :(

Emmi on meistä se toimeliaampi tapaus. Hän tekee mielellään "työtä" (siivoaa esimerkiksi) rahasta. Myös kärsivällisyys tuntuu olevan parasta laatuaan, vaikka tuskinpa meistä kenenkään kärsivällisyys loputtomiin kestää...

Emmi kirjoittaa myös omaa blogia, johon pääsette täältä.

Milja ja Emmi keskittyneinä telkkariin :D

- - -

Tiistaina Miljalla oli fysioterapiaan aika, mutta eipä me lopulta menty sinne... Oli todella synkän näköistä ja muutenkin Milja innostui ottamaan pitkät päikkärit, joten soitin ja pyysin uuden ajan, joka saatiin ensi viikon tiistaille. Sinne aion kyllä hankkia kyydin. Sinänsä todella typerä tuokin, jos esimerkiksi kerran viikossa käy siellä fysiatrilla, jokaisesta kerrasta tulee n. 30euron lasku perässä :/

Ei aivan olisi varaa maksaa n. 120euroa kuukaudessa jumppaohjeiden kertaamisesta, eikä kyllä mistään muustakaan :(

Saas nyt nähdä, mitä tuon suhteen sitten tekee. Kuitenkin Miljan kanssa jumpataan päivittäin monta kertaa, joten en tiedä, kuinka välttämätön se fysioterapia juuri nyt on, kun Milja on kuitenkin niin pienikin vielä.

Minä hieman väsyneen näköisenä :D

Emmi tulikin jonkun ajan päästä pyytämään meitä ulos ottamaan aurinkoa. Aloin sitten meikkaamaan ym. kunnes aurinko menikin pilveen! Vitsailin Emmille, että ihan varmana alkaa sataa kun mä astun ovesta ulos ja kas kummaa, niin alkoikin. Vaunuiltiin siitä huolimatta Siwaan hakemaan "evästä" (American cookies & TUC Sour Cream Onion). Siwasta kun päästiin pois, ei enää satanutkaan. Niinpä kävin hakemassa kameran kotoa ja lähdettiin kävelemään Huutoniemen koululle.

Istuttiin portailla katoksen alla ja jonkun ajan päästä huomasin, että Milja on sontinut, jibii... Meinasin jo alkaa vaipan vaihtoon, kun meidän eteen ajoi auto eikä sen kuski noussut ollenkaan pois, kyyläsi vain, joten niinpä siirryimme toiseen paikkaan istumaan. Aurinkokin alkoi sopivasti paistaa ja viimeinkin sain alkaa vaihtaa rauhassa Miljan vaippaa. Yhtäkkiä ilmestyikin bussi meidän eteen, josta nousi yksi toisensa jälkeen n. 8-10-vuotiaita lapsia. Minä päätin kuitenkin vaihtaa vihdoinkin sen vaipan ja hieman itseä nauratti kun ohikulkevat lapset katseli katselemistaan tuota vaipanvaihtotuokiota xD

Istuimme monta tuntia samassa paikassa, siihen kun paistoi aurinko suoraan. Kunpa olisi enemmän samanlaisia hellepäiviä, mutta ei... Sää ei suosi mua yhtään tänäkesänä :/

Myöhemmin lähdimme kävelemään kauppaan ostamaan juotavaa ja jäätelöt, josta suunnistimme kotiin päin. Matkalla törmäsimme äitiin ja muuhun lössiin, jotka pyysivät meitä leikkipuistoon, joten teimme u-käännöksen :D Milja nukkui tyytyväisenä hetken aikaa ja minä seurailin kun serkut ja veli apinoivat pitkin poikin.

Kotiuduimme Miljan kanssa vasta klo 20:30, Milja söi ja nukahti samantien. Itsekin olin ihan katkipoikkiväsynyt.

 Pikkuveli pyörii... Fiuuuum

Pulukin(?) katseli lapsien leikkiä hieman kauempana :)

Eilinen päivä alkoi inhottavasti... Aamu meni tietenkin normaaleissa rutiineissa, mutta klo 13 oli neuvola.

Koko aamun oli satanut, mutta juuri silloin kun piti lähteä, oli ainoastaan hieman harmaa taivas, joten laitoin Miljan vaunuihin ja lähdin tyytyväisenä kohti Huutoniemen neuvolaa... Puolessa välissä matkaa alkoikin kaatosade enkä ollut laittanut vaunuihin sadesuojaa... Olin ihan paniikissa kun en osannut laittaa sitten sitä sadesuojaa ja vettä tuli kaatamalla, ihmiset katsoi ja yksi näyttä jopa naurahtavan ohi mennessään kun minä taistelin jonkun sadesuojan kanssa. Niinpä tein oman viritelmän siihen ja jatkoin matkaa nopeasti.

Olin ihan läpimärkä, huonotuulinen ja kylmissäni kun saavuin perille. :(

Puntarin lukema sai oloni hieman kohentuneeksi, Milja oli lihonut taas, painoa oli jo 4670g :)

Milja oli myös erittäin reipas tytsy. Sai kaksi piikkiä, yksi kumpaankin reiteen. Pieni huuto tuli, joka loppui todella lyhyeen kun ennen huutanut oikein kunnolla! :)

Lähtiessäni ei enää onneksi satanut.

Kesä-Miljuska <3

Suunnistimme äitini luo kun paappa tuli pitkästä aikaa Vaasaan. Hän näki Miljan ensimmäistä kertaa ilman nenämahaletkua ja vieläpä todella virkeänä!

Mielialani kohentui todella nopeasti kuunnellessani paapan ja Miljan rupattelua.

Kävin myös pitkästä aikaa äitin kanssa kaupassa... Ei siinä muuten mitään erikoista ole, mutta minulle se merkitsee äiti-tytär laatuaikaa, jota meillä on nykyään todella harvoin.

Kauppareissun jälkeen menimme takaisin äitin luo. Äiti teki kinkkupiirakan (nams!) kun Tintta tuli omille "valmistujaiskahvikutsuille" :D

Hän toi Miljalle ihanat kukkapöksyt ja kesä-tunikan, joka oli sininen. Kiva saada muunkin väristä vaatetusta kuin vaaleanpunaista :)

<3

Loppuillan pelasimme isäpuolen kanssa Guitar Heroa, kokeilin rumpuja, joissa olin parempi kuin kuvittelin, aika vierähti liiankin nopeasti. Milja nukkui paukutuksesta huolimatta tyytyväisenä sitterissä.

Tiistai ja keskiviikko olivat parhaimmat päivät aikoihin, lisää tuollaisia! :)

Aina kun Miljalle antaa rätin, hän vetää sen naamalleen niin, että ainoastaan silmät ja nenä näkyy ja kurkkii sieltä :D

Lisää kurkkimista :D

Tänään aamulla heräsin ja ihmettelin, miksei Milja ole vieläkään huutanut ruokaa. Käännyin katsomaan, siinä neiti vaan tapitti erittäin riutuneen ja kipeän näköisenä. Meinasi itsellä ihan itku tulla.

Kokeilin antaa tutin suuhun, hän otti sen ahnaasti ja näytti, että olisi viimeisiä voimiaan käyttänyt pelkän tutin imemiseen, joten päätin vetästä sen sitten pois. Annoin nestemäistä Panadolia kaksi milliä ja sen jälkeen maitoa. Milja jaksoi syödä 200milliä, nukahti samantien ja herätessään oli taas ihana, virkeä oma itsensä :) <3

On sanoinkuvaamattoman "kivuliasta" nähdä oma lapsi edes hieman kipeänä. Tuntuu, kuin itse olisi samassa tilassa. Tai ainakin itse toivoisi olevansa siinä tilassa ennemmin kuin antaa oman lapsen kärsiä :(

Toivottavasti ei kauaa kestä tuo kuumeilu enää.

Keimailija <3

Mun pieni ripakinttu, laastaritkin vielä paikoillaan rokotuksen jäljiltä

Pirppis <3

Lisäyksenä vielä tähän loppuun kun aikaisemmin unohdin mainita, että äitilläni on ns. omat nettisivut, josta löytyy kuvia hänen käsitöistään. Äitini siis kutoo mm. mansikkapipoja yms. joita saa tilattua kyseiseltä sivulta paljon edullisemmin, kuin ostaa esim. valmiina. Sivuilla on tilausohjeet ja sinne pääset tästä! Linkki löytyy myös blogini oikeasta yläreunasta linkkipalkista :)