Päivä 2 - Ensimmäinen ihastus

Ensimmäinen ihastukseni on myös entinen hyvä ystäväni. Aikaisemmassa blogissani mainitsin, kun minulla ei tyttökavereita koskaan ole ollut. Parhaimmat ystäväni olivatkin samassa pihassa asuvat kaksi poikaa, toinen vuoden nuorempi ja toinen taas vuoden vanhempi. Ja minähän olin korviani myöten ihastunut tähän vanhempaan tapaukseen. Yhdessä me käytiin raparperi-, omena-, ja mansikkavarkaissa, tehtiin kaikkea typerää, rakennettiin metsässä puumajaa, johon en aluksi uskaltanut kiivetä, mutta lopulta, ihastukseni kannustamana, kiipesinkin! Olin aina myös imarreltu, kun tämä väitti mua kaikkitietäväks :D Olin aikoinaan erittäin kiinnostunut luonnosta ja eläimistä ym. että jaksoin jopa lukeakin niistä tietoa. Multa kun kysyi jotain, tiesin lähes aina vastauksen, silloin tällöin yllätin jopa itse itseni :'D
Myöhemmässä vaiheessa minua harmitti, kun aloimme pyöriä myös toisen tytön kanssa. Inhosin häntä yli kaiken, olin niin mustasukkainen (tosiaan, olin silloin 8-9 vuotias :D )! Tietysti meistä myöhemmin tuli hyviä kavereita, kun aloin tajuamaan, ettei kaikki tytöt olekaan niin ilkeitä :)
Vuodet vieri ja olin edelleen ihastunut häneen... Kerroin jopa tunteeni, kun saavuin teini-ikään (en suoraan kuitenkaan, silloin aikoinaan oli joku välikätenä kertomassa "se ja se tykkää susta" :D ), mutta eipä herra lämmennyt mulle ja se jos joku suututti! Sain kuulla myös, että tämä mun ihastus oli aikoinaan ollut ihastunut muhun, kun olin vielä sellainen pullukka :o
Sitten me alettiinkin näkemään harvemmin ja pyörittiin pikkuhiljaa eri porukoissa... :(
Nykyään vieläkin ikävöin ajoittain kyseistä herraa, mutta vain ystävä-mielellä :) Oltiin me kuitenkin n. 6-7 vuotta hyviä ystäviä!
Sen pituinen se! :D

- - -

Näin meillä nukutaan! :D

Jälleen kerran aivan ihana päivä ollut kaikin tavoin! Aamupäivällä sosiaalipuolelta tuli pari tyyppiä auttamaan mua vammaistukihakemuksen täyttämisessä... Ette uskokaan, kuinka monimutkaisia papereita tuollaiset on, ainakaan mun aivokapasiteetti ei riitä ymmärtämään niitä kysymyksiä! Joten, asiat etenee jälleen, mahtava fiilis :) Parin viikon päästä tulee myös kuntoutusohjaaja käymään!

Sitten käytiin Miljan kanssa neuvolassa;

Pituus 54cm

Päänympärys 35,8cm

Paino 3970g

Tyttö on siis kasvanut erittäin hyvin! Pituus toki menee kuulemma alakäyrällä, mutta sehän on normaalia Downeille, niin pikkusia kun ovat :)

Mutta tuo paino... Yksi päivän positiivisimpia asioita! Olin ihan varma, että Milja on laihtunut tuon ripuloinnin takia, onneksi ei kuitenkaan. Miljuskan maha on jopa rauhoittunut nyt, kun olen antanut gefilus-maitohappobakteereja aamuin illoin. Tytsy on ollut myös paljon virkeämpi tänään, hymyillyt koko illan :D

Neuvolan jälkeen lähdettiin Miljan, äitin, isäpuolen, pikkuveljen ja koiran kanssa pitkälle lenkille ja teki kuulkaas hyvää. Ihana sää oli, vaikka tuulikin hieman jäätävästi! Haettiin mulle myös pesukone mun mummun tädin luota. En oo koskaan nähnyt noin pientä pesukonetta, tuo on joku mini-malli :D Mutta soveltuu aivan hyvin Miljan vaatteiden pesuun... Miljaltahan sitä pyykkiä nyt eniten kertyy eikä joka toinen päivä jaksa pesutuvallakaan rampata :/

Pian olisikin sitten vappu! On aivan mahtavaa ajatella, että pääsen oman tyttäreni kanssa kierteleen vapputorille, kun ennen ensimmäinen ajatus oli "Jes, pääsee ryyppäämään!". Ostin Miljuskalle eilen Pikkumyy-vappupallon. Milja kun näki sen, kasvoilla kävi kunnon ilmeiden kirjo, sain jopa ikuistettua pari loistavaa ilmettä :D Niitä seuraillessa kuluikin aika rattoisasti ja sain jopa nauraa välillä ihan kippurassa :)

Miljan ensimmäinen vappupallo :)

Ensimmäinen ilme, kun tajus, mikä ihme siinä leijuu! Pikkumyy ei mahtunut kuvaan :(

Sitten kerrottiinkin jo Pikkumyylle juttuja...

...Ja päälle vielä hymyjä :) <3

Illan kruunasi sitten lukijaltani tullut ihana viesti edelliseen blogiin... Melkein tirahdin jälleen kyyneliin! :D (sorry, musta on tullut kauhee herkkis raskauden myötä ;< )

Tahdon muutenkin kiittää kaikkia lukijoitani, että jaksatte edes lukea näitä mun jaaritteluja! Se antaa mulle myös inspiraatiota kirjottaa enemmän :) Aikoinaan kun alotin blogin kirjoittamisen, täällä oli anoastaan mun tuhertamia runoja eikä kävijöitä ollut kuin muutama hassu, lukijoita ei yhtäkään tainnut olla. Hämmästyinkin suuresti, kun aloin raskaudesta kirjoittamaan, kuinka kävijämäärät tuplaantui :D Kaikista mahtavinta on, kuinka moni onkaan kiinnostunut Miljasta!

Joten, kiitos kiitos ja vielä kerran kiitos! :) <3

Nyt menenkin tekemään suolakurkku-tomaatti-voileipiä <3 Omnom!