Ristiäiset...
Milja Maria <3
Nyt on tyttö vihdoinkin saanut nimen virallisesti! :) Ja kaikki meni ihmeen hyvin, todella nopeasti.
Koko toimitus oli ohi silmänräpäyksessä ja vieraatkin tuntui kaikkoavan nopeasti...
Mutta oli jännittävää olla ensimmäistä kertaa juhlien emäntä, vaikkei näistä olis tullutkaan mitään juhlia ilman sukulaisten apua, kiitos teille kaikille <3
Ainoastaan jäi harmittamaan, kun yksi kummeista ei päässyt paikalle :/
Huomenna olis vielä mun serkun ristiäiset, saas nähdä, minkä nimen pikkuherra saa :)
On se aina eri olla juhlissa vaan vieraana... Ja pysynkin mielelläni ainoastaan vieraana, juhlat ei oo mun juttu.
Milja sai aivan ihania lahjoja kaikilta ja tästä blogista tuleekin erittäin kuvallinen, vaikka olenkin pyrkinyt tiivistämään kuvia jotenkin hassusti...
Tässä kuvassa on kummilahjat. Pikkusisko antoi tuon rasian, johon voi säilöä joitakin vauvamuistoja ja laitoinkin heti kaikki kortit sinne, kakun koristeen ja kastetodistuksen. Pienessä kyltissä on kaiverrettuna tytön nimi, paino, pituus, syntymäpäivämäärä ja syntymäkellonaika :) Tintta ystäväiseni antoi ihanan lusikan, jonka mukana tuli mini-nalle, aww <3 Lusikassa myös kaiverrettuna kellonaika, pituus & paino. Virtahepo-säästöpossu tulikin kummilta, joka ei ehtinyt paikalle. Kaiverrusta ei ole vielä, mutta kuulemma lahjakortti, jotta sellaisen saa käydä siihen laittamassa :> Jää Miljalle ihanat muistot :)
Milja sai paapaltaan & kumppaneilta Nooan arkki-säästöpossun, jossa mukana kaksi minikokoista rasiaa. Vasemmassa rasiassa lukee "Ensikihara" ja oikeassa "Ensihammas" :) Pitää tässä joku päivä klipsasta Miljalta hiustupsu, mutta yhyy en malta, kun sillä on niin ihanat hiukset <3 Pakko se on kuitenkin, siitäkin saa mukavan muiston! Itse lueskelen aina välillä mun vauvakirjaa, johon äiti on teipannu multa hiustupsun, se saa aina mun hymyn korviin asti :D
Kovalla työllä yritin koota järkevästi kaikki lahjat, mitä Milja sai, yhteen pöytään, mutta aikamoisen tuskan alla oli tuokin. Suurin osa ei edes näy :D Jätti-Nasu tuli mun kummitädiltä <3 Barbapapa-pussilakanasetti äitiltä & kumppaneilta, Puhuva koira toiselta kummitädiltä & kumppaneilta... Ääh, en edes jaksa luetella kaikkia, mikä on keneltäkin :D Mutta kuten huomaatte, vaatteita tuli todella paljon ja suurin osa on onneks hieman isompaa kokoa, jotta voi käyttää, kun tyttö on kasvanut hieman :)
Ja aikaisemmassa blogitekstissäni mainitsin ristiäiskakun koristeesta, jonka mun tädin kaveri(?) oli luvannut tehdä ja tässä se on! Mahtava, eikös? Parasta on, että se on tehty jostakin ihme-systeemistä, joka kuitenkin on kestävää, joten jää ikuinen muisto. Kunpa itsekin osais tehdä tuollaisia...
Alimpana sitten kukka-asetelma, jonka mun mummi osti lahjaksi. Iittalan Mariskooli taasen on mun äitiltä lahja, hellyyttävän vaaleanpunainen <3
Kastepöytä, tarjoilupöytä, kukkasia & kahvipöytä... Oli mahtavat tarjoilut, itse en ole kokki/leipuriainesta, joten tarjoilut hoiti mun äiti, mummi sekä täti, erittäin suuri kiitos! :)
Serkut ja pikkuveli (Noora meni piiloon :D ), Tintta (Miljan kummitäti) & Tintan miäs, Juho. Ihania immeisiä, kannattaa tuntea <3 Ja Tintta pötköttelee onnellisena kummitytön vieressä. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä... Juuso (Miljan isä, kuten arvata saattaa), Milja ja Minä erittäin nolona, stressaantuneena ja naama punaisena, perus Tepachu siis :D Mutta täytyy sanoa, että mulla on ihanat verhot!
Rinsessa <3
<3
Viimeksi tulin myös maininneeksi, että pitäisi hiuksia leikellä ja sen tein! Mutta en lopulta jaksanutkaan mallin mukaan repiä hiuksia päästä, joten sovelsin itse. En siltikään saanut itsestäni yhtään vähempää peikon näköistä, vaikka oon erittäin tyytyväinen lopputulokseen!
Peikkotyttö!
Ja tosiaan väri on Liven joku Black Red (vai oliko Red Black?). Pelotti ihan hirveesti värjätä, kun ajattelin, että hiuksista tulee mustat, jotka näyttää punasilta tietyssä valossa, mutta ei onneks! Ihana väri on, ei liian tumma eikä liian vaalee :) Suosittelen! Ylemmässä kuvassa toki näyttää, että olis mustat hiukset, joissa häivähdys punaista, mutta se on muokattu, ihan huvin vuoks naamatauluni siihen laitoin, kait sitäkin pitää välillä päivittää!
Myönnetään vielä, että kaikinpuolin oli mukava päivä, vaikka hieman hektistä olikin :)
Ens viikosta tuleekin sit (toivottavasti) kiva viikko! Maanantaina mennään Miljuskan kanssa taas neuvolaan katsomaan paino, joka varmasti nyt on laskenut, koska ei oo syöny pariin päivään kovin hyvin, tänään varsinkaan. On vaan pulautellu koko illan, kun heiteltiin sylistä syliin :( Mutta ehkä se ei oo niin vakavaa, Milja normaalisti syö kuitenkin todella hyvin!
Keskiviikkona tuleekin nuoripari Vaasaan ja loppuviikosta joku pvä vaunuillaan Miljan kanssa niitä tsiigailemaan. Niin ja on pääsiäinen, tulee varmaan pikkutrulleja oven taakse <3 Parin vuoden päästä saankin mennä oman tyttöni kanssa trullittelemaan, jibii!









oi ihanan paljon kuvia :) ja miljakin niiin nättinä :) ihana postaus!! :))
VastaaPoistaKiitos! :)
VastaaPoistaMilja oli kyllä oikea prinsessa... Kaiken lisäks oli tosi kiltisti :)
Unohtuikin mainita tuossa tekstissä, että kun pappi oli sanonu viimeiset sanansa, Milja huitas tuon ruusukkeen kastemekosta irti, ikään kuin ilmoittaakseen "nää bileet on nyt ohi!" :D alkoi ihmiset naureskelemaan :p
Onnea tytöstä ja ihanasta nimestä! Heti kun näin, Miljan kuvan arvasin että down-vauva kyseessä. Itselläni on downinsyndrooma- pikkusisko (nyt tosin jo 15v) ja hän pursuaa elämäniloa ja on minulle "normaali". Oletteko saaneet jtn tukiverkostoja tai muuten oletko saanut tukea kehitysvamman vuoksi? Asian kanssa on kuitenkin aina käsittelemistä ja kehityskään kun ei tapahdu täysin samaa tahtia kuin norm. Esim. pikkusiskoni oppi kävelemään vähän yli 2v.
VastaaPoistaKuitenkin pakko jäädä seuraamaan blogia! :) Tsemiä sinulle ja olen onnellinen puolestasi!
Voi kiitos, kiitos paljon! :)
VastaaPoistaTosi harva huomaa Miljassa mitään erikoista ja moni ihmetteleekin, miten muka Miljalla voi olla down, kun ei näytä siltä, mutta tietysti pitää osata katsoa :) ite huomasin heti kun sain Miljan synnytyksen jälkeen rinnan päälle, että kyseessä on down-lapsi, siihen olin muutenkin täydellisen varautunut, ja rakastuin palavasti samantien. Downit tosiaan on niin elämäniloa täynnä ja he haluavatkin elää täysillä, meidän terveiden pitäis ottaa mallia downeista ;)
Olen saanut erittäin hyvät tukisysteemit jo sairaalassa, sain myös tukihenkilön, jolla on itsellä 10-vuotias down-tytär. Tokikin me Miljan kanssa pärjätään aivan loistavasti kahdestaankin ja mulla on sukulaiset täysillä tukemassa mua ja auttamassa, jos apua tarvitsen. Mutta onhan se aina mukavaa, jos on henkilö, jolla on samankaltainen tilanne, kokemuksia on kiva jakaa :)
No hieno homma! Toi on tosi tärkeetä, että on muita ns. samassa tilanteessa! Ja kuten sanottu, kaikki lapset on erilaisia olivat sitten vammaisia tai eivät. Plus erilaisuus kasvattaa ihmeen paljon sekä itseä, että läheisiä! Osaa arvostaa jokaista semmosena, kun on. Mutta hienohomma että siellä voidaan hyvin. :)
VastaaPoistaTotta, yksilöllisiä jokainen! :)
VastaaPoistaItsehän olen ennen pelännyt kehitysvammaisia ja sen takia en myöskään uskaltanut montaa kertaa mummin työpaikalla käydä, han kun hoitaa ihan työkseen kehitysvammaisia. Nyt kun itse sain down-lapsen ja opin tietämään kehitysvammoista enemmän, olen oppinut arvostamaan ja rakastamaan heitäkin, ehkä jopa enemmän kuin terveitä ihmisiä. =)