Päivä 3 - Minun vanhempani

Minun vanhempani erosivat, kun olin pieni... En tarkalleen muista minkä ikäinen, ehkä 2-4vuotias.
Sen vuoksi en edes muista vanhempieni yhteiseloa, joten asia ei minua harmita, loistavasti on pärjätty ja hyvän kasvatuksen olen silti saanut. Rakastan vanhempiani.
Isäni on ns. yksinäinen susi, eli viihtyy omissa oloissaan ja kotona. Isä on myös rauhallinen, joskin sulkeutunut persoona. Olenkin kuulemma isääni tullut enimmäkseen :)
Äitini taasen onkin hyvin päinvastainen, pippurinen persoona niin sanotusti :D Häntä on helppo rakastaa... Mutta, silloin tällöin myös helppo vihata :D Suurimman osan ajasta äitini on erittäin rakastettava. Hän on aina ollut tukenani ja auttanut parhaansa mukaan. Ja synnytys kun on tunnetusti veristä/sotkuista puuhaa, niin verikammoinen äitini tuli silti mukaani, kannusti ja piti kädestä kiinni sekä oli vierellä koko sen ajan, pyörtymättä!
Äiti osaa tehdä maailman parasta ruokaa ja leipoo parhaimmat leivonnaiset <3 olenkin sitä harmitellut, kun en ole äitini kokkaustaitoja perinyt...
Äitini on vahva nainen, jota vastoinkäymiset ei heti lannista. Jääräpäisyyttäkin löytyy, joten ei kannata alkaa väittelemään! :D
Eipä tuu juuri muuta mieleen... Mutta, äiti is the best! =) <3

Kommentit

  1. Mulla vähän sama. Iskä semmonen hiljainen örrimöykky ja äiti tosi vahva ja aina positiivinen luonne <3 Äitini on mun paras ystävä :)

    (ovat kyllä edelleen yhdessä) Hihi. Äidin kans on kiva välillä juoruilla ja puhua paskaa miehistä :3 haha.
    Toivottavasti munki tytär tulee rakastamaan ja pitämään mua yhtä ihana, ku mä pidän omaan äitiä<3 :)

    VastaaPoista
  2. Hih :D aikalailla sama juttu, mun äitin kanssa manaillaan miehiä :DD
    Mä uskon, että sä tuut olemaan sun tyttären suurin sankari, parhain ystävä ja mitä ihanin äiti :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

V-lopun kunniaksi...

Alhaalta on suunta vain ylöspäin...

Päivä 18 - Mieleisin syntymäpäiväni