Päivä 5 - Mitä on onnellisuus

En usko, että kenelläkään on yksinkertaista vastausta siihen, mitä on onnellisuus... 

Mutta minulle onnellisuus merkitsee rakkautta. Olen onnellinen niin kauan kun tiedän edes yhden ihmisen rakastavan minua tai edes pitävän minusta. 

Ja tänäpäivänä... Kaikista onnellisimmaksi minut tekee Milja. Ihminen, jota ilman en enää voisi elää, olisin hukassa. 

Parasta on se, kun tuntee olevansa tarpeellinen. Jos minulla ei olisi muuta syytä elää, niin Milja tekisi silti elämästäni erittäin arvokasta. Ja niin tekeekin. 

Mitä Miljakaan tekisi ilman mua? Ainakaan ei saisi koskaan niin paljon rakkautta osakseen, kuin minä annan. Kukaan ei pysty rakastaa tällä tavalla tytärtäni. 

Alkaa melkeinpä ihan itkettää, kun en voi mitenkään kuvailla, kuinka suunnattoman onnellinen olen tällä hetkellä... Kunpa sanat riittäisi siihen, mutta niin suuria sanoja ei ole olemassakaan.

You make me happy <3

- - -

Milja kertoi juttuja... :)

Anteeksi, että olen kirjoittanut laiskasti... Tuntuu, että pitäisi jatkuvasti olla jossakin ja sitten lopulta aivot lyö niin tyhjää, etten keksi, mistä edes kirjoittaisin... Kuitenkin pitäisi jotain ns. järkevää tekstiä saada, jotta teidän mielenkiinto pysyisi yllä edes hieman :D

Mullapas onkin hyviä uutisia!

Pian näette moninkertaisesti parempilaatuisia kuvia kuin nyt... Tilasin nimittäin kameran (Olympus SP-610 UZ), vihdoinkin! <3

Kamera, jonka tilasin, on 14 megapikselinen kun taas kännykkäni kamera, jolla kaikki kuvat tähän mennessä olen ottanut, on 3.2 megapikselinen, huh! 

Toivottavasti saisin sen jo ensi viikolla, en malta odottaa... 

Senkään takia en ole edes meinannut malttaa aloittaa kirjoittamaan tänne, kun elätin toivetta, josko saisin yllätettyä teidät paremmilla kuvilla, mutta pah... Tintta raukka kävi niin kärsimättömäksi, että oli pakko ihan senkin vuoksi kirjoittaa ;) Ja tulipas nyt muutenkin sellainen fiilis! :)

Kukkuu! =)

Oltiin tänään pikkusiskon kanssa kaupungilla etsimässä äitille jotain kivaa lahjaa ja sellainen löydettiinkin, mutta en voi sitä paljastaa, jos äippä kulta sattuisi vahingossa vaikkapa eksymään tänne...

Itselleni löysin ihanan tunikan ja vihdoinkin ihka aidot legginsit, joista ei näy läpi! 

Viime kesänä lempiaurinkolasini menivät lopullisesti rikki ja uskokaa pois, minun kasvoihini ei ihan joka lasit sopeudu! Ne olivat ensimmäiset, jotka näytti hyvältä... Pitkän etsinnän jälkeen löysin kuitenkin tänään niiiiiiin tosi rumat aurinkolasit, jotka rumuudestaan huolimatta jopa sopii minulle, joten ostinpa ne ja nyt varjelen niitä hengelläni! :D 

Miljalle ostin H&M:stä kivan vaaleanpunaisen asun, johon kuuluu kaksi kesämyssyä, toinen vaaleanpunainen ja toinen raidallinen, housut, jotka ovat myös raidalliset ja lyhythihainen, vaaleanpunainen body, jonka etumuksessa mikä-lie pupunnaama :D Mutta söpö ku mikä! 

Ekalla kerralla kun H&M:ssä käytiin, siellä oli myös ihania valkoisia kesämekkoja, jossa oli Miljalle jopa sopiva koko. Toisen kerran kun mentiin (mun oli pakko hakea vielä kiilakorkosandaalit, joita olen kuolannut jo jonkun aikaa), siellä oli yksi ainoa mekko enää jäljellä ja sekin iso! Ja kyllä mä manasinkin... En viittinyt sitä isoakaan ostaa, koska menisi ainakin syksyyn, kunnes Milja siihen mahtuisi ja ensi kesänä se olisi jo erittäin pieni :(

Sitten käytiin vielä suomalaisessa kirjakaupassa ja ostin vihdoin ja viimein Miljalle vauvakirjan, sellaisen "vanhanaikaisen", mikä varmaan on suurimmalla osalla -90luvulla syntyneistä ainakin :) 

Itselläni on sellainen sininen (äiti luuli saavansa pojan :D ) ja mielestäni sitä on ihana lukea, koska on erittäin monipuolinen ja siinä riittää kirjoitettavaa moneksi vuodeksi. Jää Miljalle ihana muisto... 

Itse todella tykkään lukea omaa vauvakirjaani, itken sekä nauran, etenkin viimeksi lukiessani, kun pystyin jo samaistumaan äitini senaikaisiin tuntemuksiin hyvin.

Ainiin, Milja on kasvanut, taas!

Tänään neuvolassa paino 4200g ja pituus 55,6cm :)

Suhteellisen nopeasti on tyttö venähtänyt... Reilu 2kuukaudessa tullut peräti 5,6cm lisää pituutta, painosta puuttuu tosin 60grammaa, jotta olisi tasan kilon verran lihonut. Mun rusinainen <3

Mun oma pieni päivänsäde <3

Minusta on hassua, kun monet ihmiset kyselevät, että miten ihmeessä jaksan yksin pienen lapsen kanssa, etenkin kun on vieläpä down-lapsi kyseessä... Mutta miksi en jaksaisi? 

Ennen elämässäni ei ollut oikeastaan yhtään mitään, olin vain kotona pelaamassa tai kavereideni kanssa ryypiskelemässä...

Nyt minulla vasta elämä on, sellainen elämä, joka olisi pitänyt olla ajat sitten. Niin ja kait se jaksaminenkin on paljolti asenteesta kiinni...

Toinen hassu kysymys on "eikö sua harmita ku nuoruus jää elämättä?", hmm... Mielestäni olen elänyt nuoruuteni. Olen sekoillut oikein urakalla ja kokenut teinimaailman kauheudet, en kaipaa periaatteessa mitään menneisyydestäni. Joten vaikka olen iältäni nuori, tunnen olevani henkisesti vanha käpy (toki toisinaan tulee vajottua sinne 10 vuotiaan tasolle ;D ). Senkin takia minun on vaikea hyväksyä ihmisiä, jotka tuomitsevat toisia iän perusteella. En muista, olenko aikaisemmin pohtinut täällä samaa asiaa, mutta pohditaan uudestaan :)

Tiedän erään 16 vuotiaan tytön, jolla on jo kaksi lasta, esikoinen 2-vuotias ja ensimmäisen kerran kun hänen kanssaan keskustelin, en olisi ikinä voinut kuvitellakaan hänen oikeasti olevan niin nuori. Arvostusta se minussa herätti... 16-vuotias, joka elää onnellista perhe-elämää katumatta yhtään, että vaihtoi nuoruutensa siihen. Minusta ikä ei kerro ihmisestä itsestään mitään.

Mutta... Sekin taitaa olla mielipidekysymys :)

"Enkä varmana hymyile!"

Nyt Tepachu siirtyy katsomaan kuulemma sairainta leffaa ikinä... The Human Centipede :/