Päivä 8 - Se hetki

Se hetki, kun sain Miljan kotiin...
Kun vihdoinkin sisäistin, että minusta on tullut äiti, että minulla on oma, ihana tytär...
Se tunteiden kirjo oli valtava. Koin samaan aikaan suunnatonta rakkautta, väsymystä, stressiä, pelkoa, hermostuneisuutta, iloa...
Olin kuin kuuta nousevaa odottanut sitä päivää, että saan vihdoin oman tyttäreni kotiin, mutta kun oli yhtäkkiä se aika käsillä, en enää ollut varma, halusinko sittenkään... Pystyisinkö siihen.
Sairaalassa oli niin helppo pyytää vain apua, jos siltä tuntui. Vaikka jokainen kerta tunsin kamalaa huolta, surua ja kaiken lisäksi vihaa itseäni kohtaan jättäessäni Miljan, silti jotenkin olin jo tottunut siihen omalla tavallani.
Miljan syöminen ei sujunut, oli hermoja raastavaa taistella sen kanssa.
Ensimmäinen yö oli etukäteen ajateltuna todella ahdistava kun en tiennyt, kuinka Milja käyttäytyy... Kerran hän silloin taisi herätä syömään. Söi ehkä 40milliä ja nukahti. Ajattelin "höh, onpa muka helppoa...".
Pikkuhiljaa arki alkoi sujumaan ja aloin tuntea tyttäreni. Sairaalassa ei niinkään ollut mahdollisuutta tutustua, siellä pidin vain Miljaa suurimmaksi osaksi sylissä ja tuijotin. Nyt meillä onkin vahva side välillämme :)
Sairaalassa Miljan omahoitaja sanoi ihanasti: "äiti tietää jo lapsensa nenänpään asennostakin, koska hänellä ei ole hyvä olla" ja niinhän se on!
Aluksi pelkäsin, etten huomaa, jos Miljalla on esimerkiksi vatsa kipee tms, mutta kummasti sitä oppii :)
Nyt olenkin maailman onnellisin täysipäiväinen äiti!

- - -

Onpas ollut inhottavan harmaita päiviä... Satanut vaan, ei ole edes huvittanut siivota. Viikonloppukin oli osittain kuolettavan tylsä, Milja onneksi on ollut se piristys, kuten aina. Myös Tintta & Juho kävi lauantaina ja sunnuntaina, joka toi sen oman piristyksensä tänne neljän seinän sisälle.

Eilen sentään sain jotain aikaseks... Asensin nimittäin tallentavan digiboksin, jonka säin äitiltä lainaan :D Nyt ei haittaa, jos missaan salkkarit <3 Niin, ja nyt voin katsoa jopa Miehen Puolikkaat!

Milja tsiigailee Pokémonia :)

Tänään saimme vihdoin isyydentunnustuksen pois alta... Pitkä operaatio, jos jompikumpi vaatii DNA-testejä. Tosin sen naisen mielestä oli suhteellisen nopeaa toimintaa. Enää elatussopimus pitäisi tehdä...

En ymmärrä, miksi sellaistakin vaaditaan, jos toisella ei ole varaa maksaa. Tai yleensäkin, jos äiti pärjää rahallisella puolella lapsen kanssa todella hyvin, miksi ihmeessä siihen vielä jotain elatusmaksuja pitää änkeä. Sitähän varten on äitiyspäiväraha ja lapsilisä? Niillä minä ja Milja eletään ihan loistavasti :) Noh, voinpahan mennä sitten shoppailemaan hieman enemmän kesävaatteita Miljuskalle, haluaisin löytää sellaiset pienen pienet aurinkolasit ja vaaleanpunaisen hellehatun! :D Ja jos vihdoin pääsisin Miljalle oman pankkitilin myös avaamaan, sais laittaa rahaa säästöön tulevaisuutta varten...

Miljalla oli tänään myös fysioterapia... Taas sain hyödyllisiä jumppaohjeita Miljalle :)

Siellä myös tyttöä pyöriteltiin niin, että nukkui kolmen tunnin päiväunet, joka on erittäin harvinaista!

Fysioterapian jälkeen kävimme synnytysosastolla katsomassa, olisiko kätilö paikalla, joka avusti Miljan maailmaan, mutta tietysti hänellä oli vapaapäivä. Niinpä suuntasimme Keskolaan katsomaan ihmistä, joka Miljasta piti suurimmaksi osaksi huolta sen kahden viikon ajan, mitä Milja siellä vietti... Oli niin ihanaa nähdä Miljan entinen omahoitaja, hän on yksi ihanimpia ihmisiä, kenet olen tavannut ja kävikin erittäin loistava tuuri, että hän oli juuri minun tyttäreni omahoitaja!

Milja on alkanut ilmeisimmin jokeltaa unissaan... Kun istun koneella, kuuluu komentelua, ähinää ja puhinaa, aivan kuin tyttö olisi hereillä, mutta kun menen katsomaan, hän vain möyrii ja on täydessä unessa. Joskus juuri kun olen menossa itse nukkumaan, yhtäkkiä saattaa vierestä kuulua "GHÄY!", mutta silti Milja nukkuu :D

Hän on myös sillä tavoin hauska, että aina kun vaihdan vaipan, laitan entisen vaipan hoitopöydän yläreunaan, Milja kääntyy katsomaan sitä ja hymyilee vain. Viimeyönä menin vaihtamaan sontavaippaa ja laitoin sen normaaliin tapaani taas hoitopöydän yläreunaan ja Milja tietysti normaaliin tapaansa kääntyi sitä tuijottamaan. Yhtäkkiä tuli niin paljon juttua Miljan suusta, että siinä ei itse puheenvuoroa olisi saanut. Siinä tyttö makasi koko vaipanvaihtotuokion ajan katsoen sontavaippaansa jutellen ja nauraen. Ja kyllä oli itsellä naurussa pitelemistä, minä kun en halunnut keskeyttää tuota mielenkiintoista juttutuokiota Miljan ja vaipan välillä :D

Mun serkku-poika Jesse & Milja :D

<3

Aamulla, ennenkuin piti lähteä yhtään mihinkään, laitoin Miljan katsomaan Dibitassuja sillä välin kun itse hörppäsin kupillisen kahvia. Oli hauskaa kuunneltavaa kun Milja komenteli ja pörisi telkkarille :D Mun ihana höpöttäjä <3

Tein ensimmäistä kertaa elämässäni taikataikinaa ja ikuistin Miljan varpaat sekä käden :)

"Mee ny jo!"