Huhheijaa!

Hieman on kiirettä pitänyt... Lähdimme torstaina Miljan kanssa Vaasaan tarkoituksena palata maanantaina, jonka jälkeen olisin kirjoittanut, mutta pääsikin jonkinmoinen kesäflunssa yllättämään enkä jaksanut tehdä yhtääään mitään :(
Jonne tuli sunnuntaina bussilla ja minun onnekseni jaksoi istua vielä neljä tuntia ekstraa autossa, kun päätimmekin lähteä samana päivänä takaisin tänne Turkuun. Reipas äijä :)

Miljalla on mennyt hoidossa todella hyvin. Ensimmäisellä viikolla ei oikein suostunut syömään, mutta siihenkin tuli muutos. Hassua kyllä, Milja ei ilmeisesti suostu vieläkään syömään itse vaan hoitajien pitää syöttää häntä. En ymmärrä miksi, mutta pääasia, että syö.
Iloisena Milja aina jää hoitoon ja iloisena myös saapuu sieltä. Energiaa neidillä riittää ihan nukkumaanmenoon asti.

Kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet suhteellisen rutiininomaisia... Toinen herää ja toinen nukkuu, jolloin hereillä oleva vie Miljan hoitoon, jonka jälkeen takaisin kotiin keittämään kahvia. Sitten perus jumitusta ja/tai kotitöitä niin kauan, että Milja haetaan, sitten ruokaa ja Miljan kanssa touhailua, Miljalle iltapala, hampaiden pesu ja nukkumaan. Ja taas jumitusta, kunnes väsyttää...
Toivon todella, että aika kuluisi nopeampaa. Haluan työkkäriin, jotta saan sanoa heille, että haluan opiskelemaan. Mutta kuukausi vielä pitää jaksaa odottaa... Olen niin kyllästynyt tähän kotona istumiseen.

Siskoni oli viikon verran meillä kyläilemässä ja hoitamassa asuntoasioita. Kuinkas kävikään, Emmistä tulee meidän naapuri, jee! Vakituinen hoitotäti kahta kerrosta alempana ;)
Jonne varmasti huokaisee helpotuksesta, kun ei tarvitse enää lähteä Ikeaan mukaan :D
Torstaina Emmin piti lähteä bussilla Vaasaan, mutta kun päätin yhtäkkiä, että mekin lähdemme, pääsi hän kuskin hommiin. Viikonloppu oli kiva, vaikken päässytkään pahemmin sukulaisia tai kavereita näkemään.
Lauantaina menimme koko porukan voimin johonkin raippaluodon perälle pienelle vaellusretkelle. Miljakin jaksoi yllättävän hyvin kävellä koko puolentoista kilometrin matkan muutamine pyllähdyksineen, mutta takaisin tulo matka menikin vadelmia syöden tai reppuselässä istuen.
Vaelluksen jälkeen menimme piipahtamaan pienelle rannalle, jossa ei ollut meidän lisäksemme ketään. Milja meni innoissaan veteen pulikoimaan ja minä räpsin kuvia milloin mistäkin.
Olimme todella uupuneita tuon reissun jälkeen. Minä nukahdin parin tunnin unille ja herättyäni oli jo flunssainen olo. Isäpuoleni totesi, että sain raittiin ilman myrkytyksen :D

 Miljan lempparit :)

Eilen ajattelin, että olen terve ja menin Miljan kanssa ulos riehumaan, joka ei ilmeisesti ollutkaan hyvä idea, kun nyt on jälleen kurkku kipeä ja nuutunut olo... Ilta meneekin taas teetä hörppien sarjojen parissa...