Tutustuminen uuteen päiväkotiin

Eilen soitin päiväkodin johtalle kyselläkseni Miljan hoidon alkamisesta ja sovimmekin tapaamisen jo tälle päivälle!
Herätyskello aloitti huutonsa jo 7:50, jota torkutin puoli yhdeksään asti. En taida ikinä tottua aikaisiin herätyksiin... Niinpä kävin erittäin pikaisessa suihkussa, sitten kahvi tippumaan ja Miljalle aamupala. Ja eikun vaatteet päälle ja menoksi! Kymmenisen minuuttia kesti kävellä päiväkodille, joten ei onneksi ole pitkä matka.

 Kovin oli "iloinen" neiti, kun piti lähteä xD

Ajoituksia kuvan ottamiseen ainakin pitänee hioa

Päiväkodilla allekirjoitimme heti hoitosopimuksen, jonka jälkeen pääsimme tutustumaan ryhmään ja hoitajiin. Hoitajat vaikuttivat oikein mukavilta ja koko paikka itsessään oli todella viihtyisä. Tämä viikko meneekin paikkaan tutustuen ja ehkä jo ensi viikolla Milja jää ilman meitä sinne touhailemaan. Milja on aina ollut todella sopeutuvainen eri tilanteisiin ja hetken sylissä tutkailtuaan rauhassa ympäristön tapahtumia uskaltaa hän mennä omia teitään. Niin tapahtui tänäänkin. Pihalle kun mentiin muiden lasten kanssa, Milja hetken leikki itsekseen, kunnes alkoi jo hakeutua muiden lasten seuraan. Oli todella mahtavaa seurata sivusta tuon neidin temmellyksiä!
Ruokailutilanteessa Milja murisi hoitajalle, joka yritti saada häntä pöytään istumaan ja syömään. Ei syönyt. Mutta sentään maistoi, jeij! Jäätelö sen sijaan kelpasi paremmin kuin hyvin ja olisi syönyt vielä hoitajankin jäätelön :D
Kun muut lapset menivät päiväunille, ei Milja olisi millään malttanut lähteä nukkekodin äärestä pois. Mutta reippaasti lopulta hän keräsi levitetyt lelut takaisin paikoilleen ja meni laittamaan kengät jalkaan. Portilla vielä vilkutettiin päiväkodille heipat ja lähdettiin kävelemään kotia kohti.

Pipo silmillä matkassa! :)

Itselleni jäi erittäin positiivinen kuva päiväkodin toimintatavoista. Hoitajat osasivat tukiviittomia, joten kommunikointi Miljan kanssa tulee olemaan varmasti huomattavasti monipuolisempaa, mitä Vaasassa oli. Tulipa itsellekin pieni "töytäisy", jotta hieman ahkerammin taas muistaisi viittoa.
Kommunikointi kotona elein ja sanoin on helppoa, koska Milja ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, jonka vuoksi viittomien käyttö unohtuu meiltä hyvinkin usein.

Huomenna siis uudestaan seurailemaan ryhmän meininkiä, eikä muuten jännitä enää yhtään! :)

Iloinen spurtti :)

Sain siskoltani parisen kuukautta sitten järjestelmäkameran, jota en kylläkään ole käyttänyt, koska en ole samalla tavalla innostunut valokuvauksesta kuin hän. Mutta nyt saankin tänne blogiin parempia kuvia otettua! Ainakin, jos oppisin kunnolla käyttämään tuota kameraa :D noh, harjotus tekee mestarin ;)